Ens heinäkuussa tarkotus lähteä Lyngeniin jatkamaan siitä mihin viimeeksi jäin. Jokusen vuoden on vapaa aika menny joko valokuvaamisen, kuntoilun tai luonnossa liikkumisen parissa. Armeija aikana niinku ihmiset monesti muuttuu, pojat kasvaa mukamas miehiksi, aloin kaivata jotain räväkkyyttä noihin kaikkiin. Lisää sisältöä jokaiseen noista harrasteista. KAH! Lähdempä vuoristoon. Ja niimpä tein.
Intin jälkeen sain 6kk pätkätyön ja päätin sillon että kaikki ylimääränen säästöön ja lähen työn päätyttyä Lyngeniin. Valokuvaajan pohjonen mekka. Treenasin 10kk intensiivisesti hiki hatussa ja tulosta alko syntyä ihan kivasti. Ei aiheuttanu enää läähätystä mennä kävellen kaheksanteen kerrokseen kerrostalossa. Koitti päivä jona oli aika lähteä matkaan. Ukko aivan täynnä virtaa ja intoa. Ehkä hiukan pelkoakin. Olin listannu huiput joista valitsen viikon aikana sen mille yritän kauneimpana päivänä kiivetä. Loppuviikosta lähdin tarpomaan Falsnestindenille. Tiesin että tulee olemaan jyrkkää paikka paikoin mutta silti vaativuus ylitti odotukset. Huippun korkeus oli 1059m merenpinnasta. 500 korkeus metrin jälkeen seinä nousikin niin pystyyn että tässä kohtaa alko uuden opettelu. Ihan jo pystyssä pysyminen oli haastavaa. Huippua ei nähny seinän jyrkkyyden takia. Tuli eka harjanne, sitten loiveni ja taas jyrkkeni, tuli toinen harjanne ja sama juttu. Sitten näkyviin tuli kallio piikki. Mietin että voiko olla että oon jo huipun saavuttamassa. Kiihdytin vauhtia ja juuri kun kerkesin riemuita huipusta, alkoi vasemmalta kohoamaan harjanteen takaa massiivinen pystysuora kallio seinä joka olikin vasta tuo huippu. Voimat ja ravinto loppu siihen paikkaan. Korkeutta oli tuossa kohtaa noin 800m. Pettymys oli karvas.
Huikeita hetkiä ja paikkoja oli nenän edessä viikon aikana monia. Tuolla kuvia ekalta reissulta: https://www.flickr.com/photos/kaakka/al ... 3833673540
Nyt vuotta myöhemmin viime syksynä. Sama viikko, sama paikka. Paremmin treenanneena ja ravinto asioihin perehtyneenä onnistuin saavuttamaan 1041m huipun vuonon toisella puolella. 2,5h ylös merenpinnan tasosta vajaat 20kg kuvauskalustoa selässä ruokineen ja juomineen. Alas pääs 1,5 tunnissa. Samalla reissulla tuli kiivettyä kuumeessa t-paidassa Saana tunturille. Tauti iski saapumispäivänä ni ei kyenny pitelemään itteeni. Nappia naamaan ja menoks ja ei todellakaan tarvinnu katua. Huikee lenkki. Blåvattnet myös hienoimpien paikkojen joukossa missä oon ikinä käyny. Jopa hienompi kun Steindalen edellisellä reissulla.
Tässä kuvakollaasi tältä reissulta: https://www.flickr.com/photos/kaakka/al ... 5815904298
Tämä auto projekti on alotettu juuri tämän vuoristo/valokuvaus/trekkailu harrastuksen tueksi. Ei tartte enää jumittaa mökkien lähistöillä vaan siirtyy juuri sinne minne mieli tekee.
Tämä viikonloppu tuli vietettyä Kolilla. Tosin mökissä kun autohan on vielä alkutekijöissään.
