Kirjoitetaanpas tänne esittely kun semmottista ei ole tullut tehtyä.
Olen Ville, pullea, tuore setä, ikää yli nelkyt ja elämä ehtoopuolella. Tykkään autoista, mutta en osaa niitä oikein rassata.
Ensimmäinen autoni oli 142 Volvo (b20a) vuodelta 1970 joka oli melkoisen ihana ja äärimmäisen luotettava, Volvoa tuli pidettyä useampi vuosi eli mulle aikalailla ennätyspitkä aika. Volvo tuli omassa mielenvikaisuudessa myytyä ja hankittua sitten 1985 1.6 Golf joka ei ollutkaan enää ihana, vaan suorastaan tylsä (järkiauto).
Golffin jälkeen tuli päähän epämääräinen ja hölömö ajatus, hankitaan 544 Volvo ja tehdään siitä käyttöauto. Tuolloinkin olin ihan kädetön autonrassaaja, isommat hommat teetettiin pajoissa.
Roudattiin sitten pajalle kaksi autoa, joku 240 sport Volvo trailerilla tekniikan luovuttajaksi ja kehnon vm. 1965 544 Volvon sain ajettua viimeisillä voimillaan pajan pihaan. Tuolla pajalla kasaan parsitulla Volvolla tuli sitten ajeltua pari vuotta ja tulipa sillä käytyä Norjassakin. Hauska auto, luotettavaa Volvolaatua muttei kuitenkaan kovin mukava käyttis.
Elettiin varmaankin vuotta 1998 ja tuli hankittua tuoreehko vm. 1996 Saab 900 SE turbo Coupe, mahtava maantievehje, mutta täynnä kaikenmoisia pikkuvikoja vaikka kilometrejä oli takana hankintahetkellä vain 40tkm. Saabin kanssa sain tutustua kalliiden merkkiliikekorjauskulujen lisäksi tolkuttomaan arvonlaskuun.
Sitten lähestyi 2000-luku ja aikakausi jolloin harrastettiin yhdyntää ilman ehkäisyä. Tarvittiin siis isompi auto, jonka virkaa alkoi toimittamaan vm. 1989 Range Rover surkealla VM Motorin dieselillä.
Muuten Range oli melkoisen ihana ja vaivaton, tuo moottori oli vain persiistä.
Parin vuoden päästä kansiremontti olisi ollut ajankohtainen (autolla oli ajettu tuolloin noin 150tkm), mutta myin sen kaverille. Tehtiin oikein kauppakirja johon kirjattiin että ostaja on tietoinen mahdollisesta konevauriosta.
Rangen jälkeen vuorossa oli tuoreempi "järkiauto" Citroen Xantia automaatilla ja 2 litran moponmoottorilla. Sitikka oli luottopeli ja oikein mukava maantieauto. Kaasunestejousitusta ja sitikan huolettomuutta tulee muisteltua hyvällä.
Sitten oli ilmeisesti tarkoitus järkiautoilla maksimaalisesti.
Ostin vm. 2004 1.6 Honda Civicin ja myin sitikan veks. Honda oli äärimmäisen järkevä, ei mitään vikoja, olematon polttoaineenkulutus, olematon arvonlasku, halvat vakuutukset vähän niinkuin olisi laittanut rahaa pankkiin. Mutta valitettavasti olen huomannut ettei säästäminen ole oikein ollut mun juttu, hauskuutta elämään piti siis hankkia auton muodossa.
Hauskemman vehkeen virkaa sai vuorostaan toteuttaa vm. 2002 Audi A4 1.8t Q, jolla tuli ajeltua melkoisen huolettomasti mitä nyt puolat vaihdettiin myyjäliikkeen takuuseen. Audilla ei vaan saanut vetää venettä joka oli tullut hankittua. Piti siis hankkia vetoauto.
Vetoautoksi valikoitui teinipenari eli vm. 2003 BMW 330i touring, varsin kiva vehje ja mainio veneen veturi. Ihana moottori joka kulutti vähemmän kuin audi ja kulki huomattavasti enemmän.
Laakkosen huoltolasku abs anturin vaihdosta säikäytti ja veneestäkin luovuttiin. Järkiauton vuoro?
Toisin kävi, ostettiin 2007 vm. Golf 1.4tsi dsg, vuoden 2007 moottori kahdella eri ahtimella lähikaupasta (VV-auto). Ajettu yli 60 tkm. Golffin piti lukemien mukaan kuluttaa ihan hiukkasen, kuluttihan se jos sillä ajoi tasan 80kmh, 120kmh vauhdissa se vei sitten enemmän kuin 100hv tehokkaampi teinipenari. Golffilla ehdittiin ajaa kesä kun syksyllä se käynnistyi kummallisesti ja syttyi öljyvalo. Ajeltiin sitten tyttären kanssa parin km päähän VV-autolle öljyä ostamaan. VV-autolla totesivat että autolla ei voi ajaa, ilmeisesti jako oli hypännyt. Auton tarve oli tuolloin akuutti ja kyseltiin jotta olisiko yhtään ehjää autoa liikkeessä. Vaihdettiin sitten golffi samanikäiseen 2.0 tsi Jettaan, manuaalivaihteilla. Sanottakoon että golffin dsg ei ehtinyt hajota tuon meidän ajaman 10tkm aikana kertaakaan. Moottorikin vain kerran.
Jetan 200 hv moottori oli varsin kiva, kulutuskin moottoritienopeuksilla golffia pienempi. Öljyä se vain vei rutkasti. Lisäksi talvella jetan etuovet rullautui jäätyneiden sulamisvesien takia, valmistajan/maahantuojan puolesta ovet oiottiin maalattiin ja laitettiin vaahtomuovit estämään peltivauriot jatkossa. Tunnelmat oli että hirmu meluisiakin ovat nämä halpispahvikotterot, eli ei jatkoon.
Jetta siis lihoiksi ja kunnon autoa alle. Ostin vm. 1995 W124 E320 farkkumersun, se oli varsin ihana risojen volkkarien jälkeen. Mursuillessa mieleen muistui vanhojen autojen luotettavuus. Tehtiin sillä muutama lapinreissu ja ajatus vanhasta luotettavasta reissumaastoautosta vahvistui. Mursu myyntiin ja luottoreissuautoa hankintaan.
Toisin kävi, mersun jälkeen tuli hankittua Reiska. Risa VW Caravelle GL Syncro jota ehdin pajoittaa palttiarallaa 10te verran. Sen jälkeen tuli vielä epätoivoisesti kokeiltua takavetoista 2wd pakua, kun ne oli kuulemma tosi luotettavia. Reiskakin vaihtui syncrovaarin entiseen GL syncro Raatoon, joka taasen oli huomattavasti Reiskaa risampi yksilö.
Olenkin huomannut itsessäni sadomasohenkisiä piirteitä, kun noita tölkkejä on nyt kolme, joista toinen syncro varaosa-autona ja edelleen haaveilen Raadosta käyttöautona.
Nyt käyttöautoilua tulee hoidettua e91 330xda teinipenarilla, kunnes raadosta saadaan priima. Jotain pitäis vissiin sen eteen tehdä