VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Tämä on kyllä eri jännä tarina! Millonkahan tulisi seuraava jakso
Why do it right when you can do it yourself?
I on oltava!
I on oltava!
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Pikkuvikoja, heleppo korjata Jännityksellä seuraavaa episodia odotellessa. Jotenkin ainakin kuvittelisin että lähes jokaisen tölkinomistajan elämä on yhtä lailla täynnä "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" ja "yllättäviä juonenkäänteitä" 
Ei tylsää päivää 
Jännityksellä seuraavaa episodia odotellessa. Jotenkin ainakin kuvittelisin että lähes jokaisen tölkinomistajan elämä on yhtä lailla täynnä "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" ja "yllättäviä juonenkäänteitä" Ei tylsää päivää Hulluna tölökkeihin.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Kesäkauden päättäjäisethän oli lokakuun 8. päivä muistaakseni, ja heti siihen perään huhtikuussa alkoi taas tapahtua Punukan ympärillä. 
Posti toi paketin kun olin töissä, ja vaimo siitä soittamaan minulle, että mitähän helvettiä?
No upiuusi kässärin vaijeri siellä vaan lymyili. Tietysti sen vaihtaminenkin on näköjään ihan oma hommansa. Tuossa etupäässä on tuollainen muovinen holkki, jonka läpi vaijeri menee. Sehän on korissa kiinni, että vaijeri pysyy jämäkästi paikoillaan. Ja takavedossa se on luonnollisesti korissa kiinni juurikin tankin kohdalla, eli siis lattian ja tankin välissä.
Nooh, kaikenlaista vippaskonstia tuli kokeiltua, nykimistä, repimistä ja kiroilua. Tuolla tekniikkaosastollakin jo kysyin neuvoja, ja sain neuvon lyödä se jollain pitkällä tuurnalla pois. Valitettavasti ei sopivaa tuurnaa löytynyt, joten jouduin turvautumaan kirurgiaan (en ole gynekologi, mutta voinhan vilkaista...
), ja yritin käpälöidä sen pois. Ja sehän onnistui seuraavalla tavalla: kyljelleen makuulle auton alle poikittain, pikku ruuvimeisseli oikeaan käteen, käden tunkeminen tankin ja pohjan väliseen koloon johon se juuri mahtuu, sormikopelolla etsitään holkki, liu'utetaan meisseli holkin ja korin väliin, ja väännetään. Holkki irti, ja vaijerin saa vedettyä ulos. Ei siinä ihan kirurgin kädet tarvitse olla, mutta kovin paljoa punttien nostelua ei kannata harrastaa. 
Uuden vaijerin paikalleen laitto oli suorastaan helppoa, tosin kyseistä holkkia en edes yrittänyt laittaa paikalleen, näköjään toimii ilmankin.
Kässärin irroituksessa tuli samalla kurkittua hytin kumimattojen alle, ja sen lisäksi että on kaikki ihan kunnossa, löytyi sieltä myös vähän vaivanpalkkaa siivoojalle:
Aiemmin takatilasta löytyneen markan kaveriksi kun nuo lisätään, on nyt alennusta ostohintaan kasassa jo 4mk23p, sekä vielä siihen päälle tänään apparin penkin alta löytynyt 2€. Kyllä se on kauppa joka kannattaa!
Joka tapauksessa, nyt oli Punukassa käsijarru. Ensimmäinen kolmesta tiedossa olevasta virheestä, joihin katsastaja kiinnittäisi huomiota, korjattu. Tämän piti olla helpoin, ja olihan se, vaikka ei läheskään niin helppo kuin luulin. Seuraavana sitten lähdin tappelemaan toimimattomien valojen kanssa. Tilannehan oli se, että vilkut eivät yksinkertaisesti toimineet. Eivätkä takavalot.
Ensimmäisenä tietysti tarkastetaan kaikki kytkennät. Etuvalojen ja takavalojen kytkennät ja johdot näyttivät ihan hyviltä, mitään ilmiselvää ei löytynyt. Seuraavaksi etuvilkut auki, ja sieltä nyt ainakin löytyi jo vähän hapanta liitintä, onneksi oli varavilkut jemmassa (jostain vvillen osakuormasta, jonka hänelle toimitin, vaivanpalkaksi saadut) joista vaihdoin polttimon pohjat:
Eipä vaan auttanut mitään. Vilkut ei toimi, ei kummankaan puolen, ei keskenään eikä hätävilkkuina. Etuvalot pelaavat muuten täydellisesti, joten virtalukon perään en seuraavana hyökännyt, vaan sitten rattia ja viiksiä irti ja tutkimaan onko siellä häikkää. Eipä ollut sielläkään. Tässä kohtaa oli jo uusi rele haettu kaupasta ja sitten kokeiltu kaikkea mahdollista uudella ja vanhalla releellä. Eikä auttanut. Seuraavana sulaketaulu irti, ja kurkkimaan onko maadoitukset ottaneet osumaa. Ei, eipä voisi nuokaan paljon paremmalta näyttää, lämppärin puhaltimen noiden piuhojen ruuvien alla on vähän hapettumaa, mutta muuten ei mitään kummallista. Muutenkin kaikki sisäpinnat tuon näköistä, ettei ainakaan kosteusongelmia ole tällä autolla sielä ollut:
Jonkun verran alkoi tässä kohtaa jo ottaa kupoliin. Hätävilkkukatkaisijan olin lähes ensimmäisenä irroittanut, avannut, putsannut, puunannut ja kasannut uudestaan, ja siinä ei vaikuttanut olevan mitään häikkää. Tässä kohtaa päätin sitten kaivaa yleismittarin esiin, ja tarkastella vähän, että mihis asti sitä virtaa oikein tulee. Kytkentäkaaviosta kun selvisi miten johdotus menee, sain selville, että hätävilkkukatkaisijan ollessa paikallaan ei mikään vilkku toimi, mutta kun sen irroittaa ja laittaa hyppyjohdolla sen liittimestä piirin ehjäksi, vilkut toimivat! Jee. Mutta tikkaavat tuplanopeudella. No ei se mitään, kaiken tutkimisen seurauksena takavalot olivat irti tässä kohtaa, eli tuo on normaalia. Paitsi kun laittoin takavalojen liittimen kiinni, vilkutus lakkasi ja takaa alkoi kuului naksuntaa, takaloosterin releet naksuttaa minkä kerkiää! Ja kun irroitti, vilkutus alkoi. Johtopäätös: takavilkut eivät jostain syystä toimi, itse asiassa koko takavalopaketit eivät toimi. Ja ne releet naksuttelee siellä vilkkujen sijasta. Seurasi lisää ihmettelyä, heiluttelua, hypistelyä ja muuta vastaavaa säätöä, eikä tulos siitä mihinkään muuttunut.
Seuraava kohde oli sitten peräkoukun pistokkeen kytkentä. Sehän on myös yksi syyllinen, usein, kuten nytkin, ryöstöliittimillä napattu virrat takavalojen piuhoilta, ja nehän voi olla vaikka missä kunnossa. Paketti auki, piuhat irralleen, takavalojen johtojen korjaus ja suojaus, ja sitten peräkoukun piuhat nippuun ja... ei mitään. Eihän minua tässäkään vaiheessa vituttanut, ei sitten yhtään.
Tilanne edelleen siis sama; takavalot irti, vilkut toimii tuplanopeudella. Takavalot kiinni, vilkut ei toimi, releet naksuu. Releboksissa ei näkynyt yhden yhtä huonoa johtoa, huonon näköistä liitosta, ei mitään ihmeellistä.
Seuraavaksi piti alkaa purkamaan sitten lisää, eli harmikseni jäätävän hieno ilmanputsarinputkipatentti piti irroittaa putsarista, ja putsari pois, että pääsi käsiksi takapään maadoituksiin. Eipä voi sanoa oliko päällimmäinen tunne helpotus vai vitutus, kun sieltä löytyi aivan helvetin löysällä oleva maadoituskiinnitys. Ruuvi irti, ruuvin, kaikkien liittimien, ruuvinreiän ja ympäryspellin rassaus kaikilla käteen osuvilla hiovilla ja raapivilla työkaluilla, takaisin kiinni ja sitten se tapahtui: NE VITUN VILKUT TOIMIVAT!!!!!!!!!!
...tietysti peruutusvalot ei jostain syystä heti toimineet, mutta korjautuivat umpion hipaisulla...
Suunnilleen viikon verran tuohon meni, kun aina silloin tällöin, tunnin pari kerrallaan, noita johtoja ja kytkentöjä ihmettelin. Ai miksikö en ekana katsonut kaikkia maadoituksia?
Posti toi paketin kun olin töissä, ja vaimo siitä soittamaan minulle, että mitähän helvettiä?
No upiuusi kässärin vaijeri siellä vaan lymyili. Tietysti sen vaihtaminenkin on näköjään ihan oma hommansa. Tuossa etupäässä on tuollainen muovinen holkki, jonka läpi vaijeri menee. Sehän on korissa kiinni, että vaijeri pysyy jämäkästi paikoillaan. Ja takavedossa se on luonnollisesti korissa kiinni juurikin tankin kohdalla, eli siis lattian ja tankin välissä.
Nooh, kaikenlaista vippaskonstia tuli kokeiltua, nykimistä, repimistä ja kiroilua. Tuolla tekniikkaosastollakin jo kysyin neuvoja, ja sain neuvon lyödä se jollain pitkällä tuurnalla pois. Valitettavasti ei sopivaa tuurnaa löytynyt, joten jouduin turvautumaan kirurgiaan (en ole gynekologi, mutta voinhan vilkaista...
), ja yritin käpälöidä sen pois. Ja sehän onnistui seuraavalla tavalla: kyljelleen makuulle auton alle poikittain, pikku ruuvimeisseli oikeaan käteen, käden tunkeminen tankin ja pohjan väliseen koloon johon se juuri mahtuu, sormikopelolla etsitään holkki, liu'utetaan meisseli holkin ja korin väliin, ja väännetään. Holkki irti, ja vaijerin saa vedettyä ulos. Ei siinä ihan kirurgin kädet tarvitse olla, mutta kovin paljoa punttien nostelua ei kannata harrastaa. Uuden vaijerin paikalleen laitto oli suorastaan helppoa, tosin kyseistä holkkia en edes yrittänyt laittaa paikalleen, näköjään toimii ilmankin.
Kässärin irroituksessa tuli samalla kurkittua hytin kumimattojen alle, ja sen lisäksi että on kaikki ihan kunnossa, löytyi sieltä myös vähän vaivanpalkkaa siivoojalle:
Aiemmin takatilasta löytyneen markan kaveriksi kun nuo lisätään, on nyt alennusta ostohintaan kasassa jo 4mk23p, sekä vielä siihen päälle tänään apparin penkin alta löytynyt 2€. Kyllä se on kauppa joka kannattaa!
Joka tapauksessa, nyt oli Punukassa käsijarru. Ensimmäinen kolmesta tiedossa olevasta virheestä, joihin katsastaja kiinnittäisi huomiota, korjattu. Tämän piti olla helpoin, ja olihan se, vaikka ei läheskään niin helppo kuin luulin. Seuraavana sitten lähdin tappelemaan toimimattomien valojen kanssa. Tilannehan oli se, että vilkut eivät yksinkertaisesti toimineet. Eivätkä takavalot.
Ensimmäisenä tietysti tarkastetaan kaikki kytkennät. Etuvalojen ja takavalojen kytkennät ja johdot näyttivät ihan hyviltä, mitään ilmiselvää ei löytynyt. Seuraavaksi etuvilkut auki, ja sieltä nyt ainakin löytyi jo vähän hapanta liitintä, onneksi oli varavilkut jemmassa (jostain vvillen osakuormasta, jonka hänelle toimitin, vaivanpalkaksi saadut) joista vaihdoin polttimon pohjat:
Eipä vaan auttanut mitään. Vilkut ei toimi, ei kummankaan puolen, ei keskenään eikä hätävilkkuina. Etuvalot pelaavat muuten täydellisesti, joten virtalukon perään en seuraavana hyökännyt, vaan sitten rattia ja viiksiä irti ja tutkimaan onko siellä häikkää. Eipä ollut sielläkään. Tässä kohtaa oli jo uusi rele haettu kaupasta ja sitten kokeiltu kaikkea mahdollista uudella ja vanhalla releellä. Eikä auttanut. Seuraavana sulaketaulu irti, ja kurkkimaan onko maadoitukset ottaneet osumaa. Ei, eipä voisi nuokaan paljon paremmalta näyttää, lämppärin puhaltimen noiden piuhojen ruuvien alla on vähän hapettumaa, mutta muuten ei mitään kummallista. Muutenkin kaikki sisäpinnat tuon näköistä, ettei ainakaan kosteusongelmia ole tällä autolla sielä ollut:
Jonkun verran alkoi tässä kohtaa jo ottaa kupoliin. Hätävilkkukatkaisijan olin lähes ensimmäisenä irroittanut, avannut, putsannut, puunannut ja kasannut uudestaan, ja siinä ei vaikuttanut olevan mitään häikkää. Tässä kohtaa päätin sitten kaivaa yleismittarin esiin, ja tarkastella vähän, että mihis asti sitä virtaa oikein tulee. Kytkentäkaaviosta kun selvisi miten johdotus menee, sain selville, että hätävilkkukatkaisijan ollessa paikallaan ei mikään vilkku toimi, mutta kun sen irroittaa ja laittaa hyppyjohdolla sen liittimestä piirin ehjäksi, vilkut toimivat! Jee.
Mutta tikkaavat tuplanopeudella. No ei se mitään, kaiken tutkimisen seurauksena takavalot olivat irti tässä kohtaa, eli tuo on normaalia. Paitsi kun laittoin takavalojen liittimen kiinni, vilkutus lakkasi ja takaa alkoi kuului naksuntaa, takaloosterin releet naksuttaa minkä kerkiää! Ja kun irroitti, vilkutus alkoi. Johtopäätös: takavilkut eivät jostain syystä toimi, itse asiassa koko takavalopaketit eivät toimi. Ja ne releet naksuttelee siellä vilkkujen sijasta. Seurasi lisää ihmettelyä, heiluttelua, hypistelyä ja muuta vastaavaa säätöä, eikä tulos siitä mihinkään muuttunut. Seuraava kohde oli sitten peräkoukun pistokkeen kytkentä. Sehän on myös yksi syyllinen, usein, kuten nytkin, ryöstöliittimillä napattu virrat takavalojen piuhoilta, ja nehän voi olla vaikka missä kunnossa. Paketti auki, piuhat irralleen, takavalojen johtojen korjaus ja suojaus, ja sitten peräkoukun piuhat nippuun ja... ei mitään. Eihän minua tässäkään vaiheessa vituttanut, ei sitten yhtään.
Tilanne edelleen siis sama; takavalot irti, vilkut toimii tuplanopeudella. Takavalot kiinni, vilkut ei toimi, releet naksuu. Releboksissa ei näkynyt yhden yhtä huonoa johtoa, huonon näköistä liitosta, ei mitään ihmeellistä.Seuraavaksi piti alkaa purkamaan sitten lisää, eli harmikseni jäätävän hieno ilmanputsarinputkipatentti piti irroittaa putsarista, ja putsari pois, että pääsi käsiksi takapään maadoituksiin. Eipä voi sanoa oliko päällimmäinen tunne helpotus vai vitutus, kun sieltä löytyi aivan helvetin löysällä oleva maadoituskiinnitys.
Ruuvi irti, ruuvin, kaikkien liittimien, ruuvinreiän ja ympäryspellin rassaus kaikilla käteen osuvilla hiovilla ja raapivilla työkaluilla, takaisin kiinni ja sitten se tapahtui: NE VITUN VILKUT TOIMIVAT!!!!!!!!!! ...tietysti peruutusvalot ei jostain syystä heti toimineet, mutta korjautuivat umpion hipaisulla...
Suunnilleen viikon verran tuohon meni, kun aina silloin tällöin, tunnin pari kerrallaan, noita johtoja ja kytkentöjä ihmettelin. Ai miksikö en ekana katsonut kaikkia maadoituksia?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Jahas, mitähän seuraavana oli...
Listan asia numero kolme, pakoputki. Sehän onkin helppo juttu, etuputki ja pönttö siis löytyi jo, ei muuta kuin hankitaan kannakkeet ja laitetaan kiinni?
Noh, kannakekumit sai Motonetistä. Kannakkeetkin sai ihan helposti ja läheltä, eli Rantsilasta ja Mäntsälästä parilta ranchilta. Ovatkin sellaisia kivijalkakauppoja, että valikoima on aika hyvin kohdallaan, ja varmasti löytyy myös oikeat neuvot asennukseen, voin suositella.
Enivei, ei muuta kuin palikat kasaan ja leimalle. Paitsi että tuo kuskin puolen kannakehässäkkä on kyllä harvinaisen vittumaisesti rakennettu systeemi kaksine kannakekumeineen, siinä menee pulttia niin joka suuntaan, että hetki siinä meni ennen kuin ymmärsin miten päin se pitää laittaa, että saa kaikki pultit kiinni. Mutta lopulta onnistuttiin, ja ajoneuvon tyyliin sopivasti valmiiksi patinoituneet kannakkeet siellä sitten hienosti kannattelevat pakoputkea. Etuputken kiinnitystäkin tuli vielä kiroiltua, siellä kun kahteen jäljellä olevaan pinnapulttiin laitoin mutterit kiinni, ei niihin kahteen turbon pakopesään porattuun ja laitettuun helicoiliin saanutkaan pultteja, sen verran oli reiät vinossa. Kannakeraudan sai sentään yhdellä pultilla (siinäkään ei toinen reikä osunut kohdalle), niin päätin että eiköhän se siellä hetken pysy, saa kelvata, kun ei tuntunut pahasti falskaavankaan saumasta, oli siellä sentään tiiviste, sekin piti hankkia uudestaan kun joku oli sen jemmannut niin hyvin, etten löytänyt.
Imuputken kobran ja joutsenkaulankin sain kannakerautojen lisäksi hankittua, mutta tässä kohtaa päätin, että en jaksa alkaa säätämään sen kanssa, patenttini on mielestäni hieno ja toimiva. Siinähän näköjään olikin kaksi 45-asteista mutkaa eikä yksi 90-asteinen, kuten aiemmin väitin, mutta lopputulos sama:
Sitten olikin jo varattu aikaa seuraavalle päivälle katsastuskonttorilta, piti saada auto seuraavaksi viikoksi ajoon, joten perjantaina varasin ajan lauantaille, optimistisena sen suhteen, että auto on lauantaina kasassa. No kaikkihan oli oikein hienosti kasassa, hyvillä mielin yöunet väliin ja aamupäivällä leimalle...
Konttorille lähtiessä ei sitten meinannut lähteä käyntiin.
Menin hyvissä ajoin pihalle, että polkaisenpa käyntiin että ehtii paremmin lämmetä ja ehdin lähteä aiemmin ja ajella vähän lämpimäksi ja polkea jarruja. No helvetti, ei sitten. Tuli sahattua ihan riittävästi, pyörii mutta ei edes lupaa. Kävin ilmaamassa suutinputket, josko olisi ilmaa, ja se tuntui auttavan, kun törähti hetken päästä käyntiin. Ja juuri ja juuri ehdin konttorille ajoissa, ilman mitään turhia lämmittelyajoja tai jarrujen herkistelyjä.
Unohtui siinä pääosa jännityksestä auton läpimenosta, eniten jännitti, että lähteekö se käyntiin konttorin pihassa.
Mutta juu, lähti, ja kelpasihan se:
Vähän jänskätti tuo starttaamisen hankaluus, ja diagnosoin aluksi, että jossain putkessa heikkoa, ja pääsee ilmaa sisään kun seisoo pidempään ja löpöt valuu takaisin. Pääletku suodattimelta pumpulle oli aika uusi, joten unohdin aluksi sen ja katsoin muualle, suuttimien letkut alkoivatkin olla jo vuosikertakamaa, joten niiden vaihdolla alkuun: Löpönsuodattimenkin tyhjensin varmuuden vuoksi, mutta eihän se kesää tehnyt, eräänä päivänä taas joutui sahaamaan niin maan perkeleesti, että tuli ainakin todettua, että akku ei ole paska. Varmaan toistakymmentä muutaman sekunnin käynnistysyritystä, eikä edes luvannut. Suutinputket oli ilmattu, eikä auttanut. Sitten kun juuri vähän meinaa joku pytty luvata, startti kuoli.
Noh, se oli arpastartti. Vaihdoin toisen arvan sisään, ja jatkoin yritystä. Se kuoli muutaman yrityksen jälkeen.
Onneksi noita arpoja oli muutama jossain vaiheessa kertynyt, joten kolmas arpa vetämään. Sitten lähti. Tässä vaiheessa katsoin parhaimmaksi käydä tilaamassa uuden startin Motonetistä, vaikuttaisi siltä, että tuolla käynnistymisvarmuudella noilla arpastarteilla ei pitkälle pötkitä.
Sieltä tuli taas niin siisti ja nätti startti, että hyvä kun sen kehtasi näin vanhaan ja ruosteiseen autoon laittaa...
No olihan se pakko laittaa varmuuden vuoksi, oli edessä lentokenttäkeikka ja oli hyvä että olisi vähän varmempi käynnistyvyys. Kentällä otin varmuuden vuoksi akunkengän irti, kun oli pientä epäilystä myös akun purkautumisesta pidemmän seisonnan aikana. Vähän jänskätti taas, mutta reissun aikana oli Suomessakin niin lämpimät kelit, että Punukkahan käynnistyi todella helposti takaisin lähtiessä. Tässä kohtaa oli epäilykset siirtyneet siihen osastoon, että olisiki hehkuissa vikaa, kun kylmempänä joutuu sahaamaan paljon, eikä ekalla käynnistymisellä jää edes käyntiin ilman apukaasua. Kylmäkäynnistysvivunkin vaijeri on vielä irti, niin ei ole siitäkään ollut apua. Sitten on tietysti sekin ominaisuus vielä, että vanhassa koneessa oli salamahehkut, ja niiden relehän hehkuttaa jotain 7 sekuntia, mutta tässä uudessa koneessa on luultavasti ihan normihehkut, mutta autossa on edelleen se salamarele, joten hehkutuskin on vähän katkonaista, jos ne hehkut edes toimii.
Eli kaupan kautta taas. Hehkut sai tiskiltä, releen joutui tilaamaan, mutta onneksi kelit lämpeni sen verran, että on ollut ihan suht helppoja käynnistyksiä viime aikoina, lukuunottamatta erästä aamua kun töihinlähtiessä meni viitisen minuuttia ja muutama kymmenen käynnistystä ennen kuin irtosi...
Sopivaa hehkunvaihtohetkeä odotellessa on ollut aikaa puuhastella vähän muita juttuja, siistiä sisusta ja tutkia paikkoja. Karttapöytä/lokerikko tuli ruuvattua kiinni, samoin ohjauspylvään kuoret. Lopuksi vielä kuva hätävilkun ohituskytkennästä jos jotain muuta kiinnostaa, tällä kytkennällä toimii vilkut ilman hätävilkkukatkaisijaa. Siinä siis katkaisijalle omalla liittimellä tuleva virtapiuha (musta-sininen tuo taitaa olla) liitetään vilkuille lähtevään piuhaan isossa liittimessä (valkoinen). Se, mitä helvettiä noi kaikki muut paikat liittimessä tekee, ei ole mulle auennut, mielestäni kaikki toimii niinkuin kuuluukin...
Listan asia numero kolme, pakoputki. Sehän onkin helppo juttu, etuputki ja pönttö siis löytyi jo, ei muuta kuin hankitaan kannakkeet ja laitetaan kiinni?
Noh, kannakekumit sai Motonetistä. Kannakkeetkin sai ihan helposti ja läheltä, eli Rantsilasta ja Mäntsälästä parilta ranchilta.
Ovatkin sellaisia kivijalkakauppoja, että valikoima on aika hyvin kohdallaan, ja varmasti löytyy myös oikeat neuvot asennukseen, voin suositella. Enivei, ei muuta kuin palikat kasaan ja leimalle. Paitsi että tuo kuskin puolen kannakehässäkkä on kyllä harvinaisen vittumaisesti rakennettu systeemi kaksine kannakekumeineen, siinä menee pulttia niin joka suuntaan, että hetki siinä meni ennen kuin ymmärsin miten päin se pitää laittaa, että saa kaikki pultit kiinni. Mutta lopulta onnistuttiin, ja ajoneuvon tyyliin sopivasti valmiiksi patinoituneet kannakkeet siellä sitten hienosti kannattelevat pakoputkea. Etuputken kiinnitystäkin tuli vielä kiroiltua, siellä kun kahteen jäljellä olevaan pinnapulttiin laitoin mutterit kiinni, ei niihin kahteen turbon pakopesään porattuun ja laitettuun helicoiliin saanutkaan pultteja, sen verran oli reiät vinossa. Kannakeraudan sai sentään yhdellä pultilla (siinäkään ei toinen reikä osunut kohdalle), niin päätin että eiköhän se siellä hetken pysy, saa kelvata, kun ei tuntunut pahasti falskaavankaan saumasta, oli siellä sentään tiiviste, sekin piti hankkia uudestaan kun joku oli sen jemmannut niin hyvin, etten löytänyt.
Imuputken kobran ja joutsenkaulankin sain kannakerautojen lisäksi hankittua, mutta tässä kohtaa päätin, että en jaksa alkaa säätämään sen kanssa, patenttini on mielestäni hieno ja toimiva.
Siinähän näköjään olikin kaksi 45-asteista mutkaa eikä yksi 90-asteinen, kuten aiemmin väitin, mutta lopputulos sama:Sitten olikin jo varattu aikaa seuraavalle päivälle katsastuskonttorilta, piti saada auto seuraavaksi viikoksi ajoon, joten perjantaina varasin ajan lauantaille, optimistisena sen suhteen, että auto on lauantaina kasassa. No kaikkihan oli oikein hienosti kasassa, hyvillä mielin yöunet väliin ja aamupäivällä leimalle...
Konttorille lähtiessä ei sitten meinannut lähteä käyntiin.
Menin hyvissä ajoin pihalle, että polkaisenpa käyntiin että ehtii paremmin lämmetä ja ehdin lähteä aiemmin ja ajella vähän lämpimäksi ja polkea jarruja. No helvetti, ei sitten. Tuli sahattua ihan riittävästi, pyörii mutta ei edes lupaa. Kävin ilmaamassa suutinputket, josko olisi ilmaa, ja se tuntui auttavan, kun törähti hetken päästä käyntiin. Ja juuri ja juuri ehdin konttorille ajoissa, ilman mitään turhia lämmittelyajoja tai jarrujen herkistelyjä.
Unohtui siinä pääosa jännityksestä auton läpimenosta, eniten jännitti, että lähteekö se käyntiin konttorin pihassa.
Mutta juu, lähti, ja kelpasihan se:
Vähän jänskätti tuo starttaamisen hankaluus, ja diagnosoin aluksi, että jossain putkessa heikkoa, ja pääsee ilmaa sisään kun seisoo pidempään ja löpöt valuu takaisin. Pääletku suodattimelta pumpulle oli aika uusi, joten unohdin aluksi sen ja katsoin muualle, suuttimien letkut alkoivatkin olla jo vuosikertakamaa, joten niiden vaihdolla alkuun: Löpönsuodattimenkin tyhjensin varmuuden vuoksi, mutta eihän se kesää tehnyt, eräänä päivänä taas joutui sahaamaan niin maan perkeleesti, että tuli ainakin todettua, että akku ei ole paska. Varmaan toistakymmentä muutaman sekunnin käynnistysyritystä, eikä edes luvannut. Suutinputket oli ilmattu, eikä auttanut. Sitten kun juuri vähän meinaa joku pytty luvata, startti kuoli.
Noh, se oli arpastartti. Vaihdoin toisen arvan sisään, ja jatkoin yritystä. Se kuoli muutaman yrityksen jälkeen.
Onneksi noita arpoja oli muutama jossain vaiheessa kertynyt, joten kolmas arpa vetämään. Sitten lähti. Tässä vaiheessa katsoin parhaimmaksi käydä tilaamassa uuden startin Motonetistä, vaikuttaisi siltä, että tuolla käynnistymisvarmuudella noilla arpastarteilla ei pitkälle pötkitä.
Sieltä tuli taas niin siisti ja nätti startti, että hyvä kun sen kehtasi näin vanhaan ja ruosteiseen autoon laittaa...
No olihan se pakko laittaa varmuuden vuoksi, oli edessä lentokenttäkeikka ja oli hyvä että olisi vähän varmempi käynnistyvyys. Kentällä otin varmuuden vuoksi akunkengän irti, kun oli pientä epäilystä myös akun purkautumisesta pidemmän seisonnan aikana. Vähän jänskätti taas, mutta reissun aikana oli Suomessakin niin lämpimät kelit, että Punukkahan käynnistyi todella helposti takaisin lähtiessä. Tässä kohtaa oli epäilykset siirtyneet siihen osastoon, että olisiki hehkuissa vikaa, kun kylmempänä joutuu sahaamaan paljon, eikä ekalla käynnistymisellä jää edes käyntiin ilman apukaasua. Kylmäkäynnistysvivunkin vaijeri on vielä irti, niin ei ole siitäkään ollut apua. Sitten on tietysti sekin ominaisuus vielä, että vanhassa koneessa oli salamahehkut, ja niiden relehän hehkuttaa jotain 7 sekuntia, mutta tässä uudessa koneessa on luultavasti ihan normihehkut, mutta autossa on edelleen se salamarele, joten hehkutuskin on vähän katkonaista, jos ne hehkut edes toimii.Eli kaupan kautta taas. Hehkut sai tiskiltä, releen joutui tilaamaan, mutta onneksi kelit lämpeni sen verran, että on ollut ihan suht helppoja käynnistyksiä viime aikoina, lukuunottamatta erästä aamua kun töihinlähtiessä meni viitisen minuuttia ja muutama kymmenen käynnistystä ennen kuin irtosi...
Sopivaa hehkunvaihtohetkeä odotellessa on ollut aikaa puuhastella vähän muita juttuja, siistiä sisusta ja tutkia paikkoja. Karttapöytä/lokerikko tuli ruuvattua kiinni, samoin ohjauspylvään kuoret. Lopuksi vielä kuva hätävilkun ohituskytkennästä jos jotain muuta kiinnostaa, tällä kytkennällä toimii vilkut ilman hätävilkkukatkaisijaa. Siinä siis katkaisijalle omalla liittimellä tuleva virtapiuha (musta-sininen tuo taitaa olla) liitetään vilkuille lähtevään piuhaan isossa liittimessä (valkoinen). Se, mitä helvettiä noi kaikki muut paikat liittimessä tekee, ei ole mulle auennut, mielestäni kaikki toimii niinkuin kuuluukin...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Jahas. Kesä tuli kesä meni.
On ollut ns. kovaa ajoa, ja vähän jotain ylläpitoakin tehty.
Hehkut tuli vaihdettua, samalla laitoin johdot hehkuille sen kuparilistan tilalle, viritin kylmäkäynnistysvaijerin paikalleen ja laitoin liimaa kannen sivulähtöön.
Hehkuissa ei tainnut olla käynnistysvika, tilanne ei muuttunut niiden ja releen vaihdon myötä. Mutta kylmäkäynnistysvaijerin kiinnitys auttoi, kylmäkäynnistysvipua käyttämällä lähtee nyt viileämmälläkin kelillä hyvin. Eli lienee kyseessä vähän pielessä oleva ajoitus. Täytyy se joskus tarkastaa jos jaksaa.
Jäähdytysnesteen hukkaantuminen loppui kannen sivulähdön tiivistämisellä. Olisi siihen jostain marmorilta varmaan saanut tiivisteenkin, mutta sattui olemaan sopivan oloista liimaa hyllyssä, niin laitoin sitä.
Noin kolme vuotta sitten ostettu sammutinkin pääsi viimein sinne mihin sen oli tarkoitus tulla, eri autoon tosin:
Perinteitä kunnioittaen tuli lähdettyä sitten Neste-ralliin. Auto asennettiin reissukuntoon.
Matkalla kohdattiin myöskin jo perinteisesti Hanttapulin kanssa, ja torstaista perjantaihin Punukka ja Maire asustivat Jukojärven koulun pihassa.
Sitten perjantaista lauantaihin kohteena oli Ouninpohja, ja majoitus Rapsulan kylässä tien varressa.
Lauantaina sitten siirryttiin Bug In Finniin tapaamaan muitakin Volkkarihörhöjä. Siellä oli naapurina mm. Simo, maken Malibu, norjalainen syncro-Reimo(ko se oli?), ja jotain muitakin joita nyt en muista. Norski oli muuten aika hyvä nukkumaan, se oli ilmeisesti mennyt nukkumaan piiitkän perjantai-illan jälkeen lauantaiaamuna, ja koko ukkoa ei näkynyt kuin vasta juuri ennen Biffistä lähtöäni sunnuntaiaamupäivällä.
Sunnuntaina kävin vielä ennen kotiinmenoa Jyväskylässä näkemässä rallin palkintojenjaon ja muuta oheistoimintaa, ja perinteitä kunnioittaen myös pysäköin samaan paikkaan johon on mm. Sinikan dieseleitä vuodettu, ja se vuotava letku korjattu.
Rallin jälkeenkin tuli testattua puskaparkkia. Ei tosin sen enempää majoittumassa, piti vaan päästä metsään sopivasta kohtaa, ja komeasti meni Punukka ylös linkkitornin mäelle puoliksi pusikoitunutta huoltotietä. Syncrot on niille jotka ei osaa ajaa...
Ja heti perään haettiin ehkä elämäni ensimmäinen ns. pitkä leima. Olisi varmaan jäänyt hakematta, mutta kun tällä kertaa oli se edellinen leima venähtänyt niin pitkäksi, että vasta keväällä oli katsastettu, muistin, että säästän päästömittauksen kustannukset kun haen uuden leiman jo ajoissa.
Jossain vaiheessa alkoi sitten kuulua rahinaa ja ujellusta jostain takakulmasta, joka äityi jopa niin pahaksi, että Sinikan renkaanirtoaminen muistissa jätin jopa pariksi viikoksi auton pihaan, kun en viitsinyt ajaa ennen asian tutkimista. Autohan oli katsastettu paria viikkoa aiemmin, eikä siellä oltu mitään välyksiä havaittu, eikä omatkaan heiluttelut siihen viitanneet, mutta silti otin varman päälle. Viimein kun aikaa löytyi, otin työn alle oikean takanurkan jarrut, joista arvelin äänen kuuluvan. Eihän se rumpu tietenkään mihinkään irronnut, ja napamutterikin kohtalaisen jumissa, sen lisäksi että se sokka oli aivan ruosteessa ja varmuuden vuoksi katkennut niin ettei mutterin hampaiden välistä sokan päätä pahemmin pilkistänyt. Ehkä tunti pihtien, öljyn, vasaran ja tuurnien kanssa askartelua se sokka sieltä viimein lähti, ja lopulta aukesi mutterikin.
Jarrut näytti ihan hyvältä. Kengissä pintaa ihan hyvin. Ainoa puutos oli taaemmasta kengästä puuttuva kiinnitystappi ja jousi. Meinasin jo vaihtaa varmuuden vuoksi, kun yksi setti jarruja varastosta löytyi, mutta eihän ne olekaan unisex-mallia, niin oli väärän puolen jarrut. Ainoa korjaustoimenpide lopulta sitten oli laittaa se jousi ja tappi paikalleen. Ja ääni katosi. En kyllä millään olisi uskonut, että se voi tuosta johtua, mutta niin kai se sitten kuitenkin oli.
Sitten syyskuun lopulla oli postipäivä, ja Puolasta tilatut Show-kilvet saapuivat, ja niitähän pääsi heti testaamaan foorumin kesäkauden päätöspirskeissä. Punukalla oli siellä hyvä olla parkissa kahden doppelin välissä, toisella puolella Vuoden hyötyajoneuvopalkinnon kyseisessä tilaisuudedessa voittanut mada:n sininen matala versio, ja toisella puolella V8:lla varustettu Audi-sisustainen versio.
Vähän oli epäreiluja vertauskohtia molemmat, mutta onneksi Punukassa oli ainakin hienommat kilvet kuin kummassakaan.
On ollut ns. kovaa ajoa, ja vähän jotain ylläpitoakin tehty.
Hehkut tuli vaihdettua, samalla laitoin johdot hehkuille sen kuparilistan tilalle, viritin kylmäkäynnistysvaijerin paikalleen ja laitoin liimaa kannen sivulähtöön.
Hehkuissa ei tainnut olla käynnistysvika, tilanne ei muuttunut niiden ja releen vaihdon myötä. Mutta kylmäkäynnistysvaijerin kiinnitys auttoi, kylmäkäynnistysvipua käyttämällä lähtee nyt viileämmälläkin kelillä hyvin. Eli lienee kyseessä vähän pielessä oleva ajoitus. Täytyy se joskus tarkastaa jos jaksaa.
Jäähdytysnesteen hukkaantuminen loppui kannen sivulähdön tiivistämisellä. Olisi siihen jostain marmorilta varmaan saanut tiivisteenkin, mutta sattui olemaan sopivan oloista liimaa hyllyssä, niin laitoin sitä.
Noin kolme vuotta sitten ostettu sammutinkin pääsi viimein sinne mihin sen oli tarkoitus tulla, eri autoon tosin:
Perinteitä kunnioittaen tuli lähdettyä sitten Neste-ralliin. Auto asennettiin reissukuntoon.
Matkalla kohdattiin myöskin jo perinteisesti Hanttapulin kanssa, ja torstaista perjantaihin Punukka ja Maire asustivat Jukojärven koulun pihassa.
Sitten perjantaista lauantaihin kohteena oli Ouninpohja, ja majoitus Rapsulan kylässä tien varressa.
Lauantaina sitten siirryttiin Bug In Finniin tapaamaan muitakin Volkkarihörhöjä. Siellä oli naapurina mm. Simo, maken Malibu, norjalainen syncro-Reimo(ko se oli?), ja jotain muitakin joita nyt en muista. Norski oli muuten aika hyvä nukkumaan, se oli ilmeisesti mennyt nukkumaan piiitkän perjantai-illan jälkeen lauantaiaamuna, ja koko ukkoa ei näkynyt kuin vasta juuri ennen Biffistä lähtöäni sunnuntaiaamupäivällä.
Sunnuntaina kävin vielä ennen kotiinmenoa Jyväskylässä näkemässä rallin palkintojenjaon ja muuta oheistoimintaa, ja perinteitä kunnioittaen myös pysäköin samaan paikkaan johon on mm. Sinikan dieseleitä vuodettu, ja se vuotava letku korjattu.
Rallin jälkeenkin tuli testattua puskaparkkia. Ei tosin sen enempää majoittumassa, piti vaan päästä metsään sopivasta kohtaa, ja komeasti meni Punukka ylös linkkitornin mäelle puoliksi pusikoitunutta huoltotietä. Syncrot on niille jotka ei osaa ajaa...
Ja heti perään haettiin ehkä elämäni ensimmäinen ns. pitkä leima. Olisi varmaan jäänyt hakematta, mutta kun tällä kertaa oli se edellinen leima venähtänyt niin pitkäksi, että vasta keväällä oli katsastettu, muistin, että säästän päästömittauksen kustannukset kun haen uuden leiman jo ajoissa.
Jossain vaiheessa alkoi sitten kuulua rahinaa ja ujellusta jostain takakulmasta, joka äityi jopa niin pahaksi, että Sinikan renkaanirtoaminen muistissa jätin jopa pariksi viikoksi auton pihaan, kun en viitsinyt ajaa ennen asian tutkimista. Autohan oli katsastettu paria viikkoa aiemmin, eikä siellä oltu mitään välyksiä havaittu, eikä omatkaan heiluttelut siihen viitanneet, mutta silti otin varman päälle. Viimein kun aikaa löytyi, otin työn alle oikean takanurkan jarrut, joista arvelin äänen kuuluvan. Eihän se rumpu tietenkään mihinkään irronnut, ja napamutterikin kohtalaisen jumissa, sen lisäksi että se sokka oli aivan ruosteessa ja varmuuden vuoksi katkennut niin ettei mutterin hampaiden välistä sokan päätä pahemmin pilkistänyt. Ehkä tunti pihtien, öljyn, vasaran ja tuurnien kanssa askartelua se sokka sieltä viimein lähti, ja lopulta aukesi mutterikin.
Jarrut näytti ihan hyvältä. Kengissä pintaa ihan hyvin. Ainoa puutos oli taaemmasta kengästä puuttuva kiinnitystappi ja jousi. Meinasin jo vaihtaa varmuuden vuoksi, kun yksi setti jarruja varastosta löytyi, mutta eihän ne olekaan unisex-mallia, niin oli väärän puolen jarrut. Ainoa korjaustoimenpide lopulta sitten oli laittaa se jousi ja tappi paikalleen. Ja ääni katosi. En kyllä millään olisi uskonut, että se voi tuosta johtua, mutta niin kai se sitten kuitenkin oli.
Sitten syyskuun lopulla oli postipäivä, ja Puolasta tilatut Show-kilvet saapuivat, ja niitähän pääsi heti testaamaan foorumin kesäkauden päätöspirskeissä. Punukalla oli siellä hyvä olla parkissa kahden doppelin välissä, toisella puolella Vuoden hyötyajoneuvopalkinnon kyseisessä tilaisuudedessa voittanut mada:n sininen matala versio, ja toisella puolella V8:lla varustettu Audi-sisustainen versio.
Vähän oli epäreiluja vertauskohtia molemmat, mutta onneksi Punukassa oli ainakin hienommat kilvet kuin kummassakaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Nämä seikkailut on kyllä parhaita kertomuksia!
Why do it right when you can do it yourself?
I on oltava!
I on oltava!
-
Hanttapuli
- AHUttaja
- Viestit: 2613
- Liittynyt: 25.04.2013 20:51
- Paikkakunta: Oulu
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Täältä kans ääni/peukut tarinalle!TT| kirjoitti:Nämä seikkailut on kyllä parhaita kertomuksia!
T5 vm. 2009. 1.9 TDI. Pitkä paku.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
-
AT5nok
- Moderaattori
- Viestit: 7674
- Liittynyt: 20.02.2012 18:31
- Paikkakunta: Hki / Tölkkifoorumi.fi
- Viesti:
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Voisi lukea useamman sivunkin
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Talvi, tai ainakin ensilumi uhkaili tulollaan, ja Punukka sai alleen talvitassut. Vähän kokeiluluontoisesti laitoin nuo, 215/65/16 -kokoiset, alle, ja ihan ryhdikkäältähän se näyttää. Mittarivirhekin korjautui hitusen, vaikka se ei näissä takaputkuissa orkkisrenkailla kovin iso tunnu muutenkaan olevan, ainakaan syncroihin verrattuna. Nyt näyttää mittari suurimmassa sallitussa nopeudessa tasan oikein, sen alapuolella näyttää vähän liikaa, sitä enempi mitä hiljempaa ajaa.
Se varoiteltu lumisade sitten siirtyi heti renkaanvaihdon jälkeen parilla päivällä eteenpäin, mutta saatiinhan sitä viimein. Tuli oikein syncrokelit, melkein jopa liian syncrokelit takapotkulle, 5cm märkää painunutta lunta/loskaa alla ja muutama sentti tuoretta lunta päällä, ja liian hyvästä pidosta ei voinut puhua. Onneksi tiet ei ole vielä jäässä, niin tuolla sivuteillä kun tarpeeksi suditteli, tuli sora vastaan, ja alkoi perä taas pysymään takana. Ja kuvan kohdasta päästiin poiskin...
Se varoiteltu lumisade sitten siirtyi heti renkaanvaihdon jälkeen parilla päivällä eteenpäin, mutta saatiinhan sitä viimein. Tuli oikein syncrokelit, melkein jopa liian syncrokelit takapotkulle, 5cm märkää painunutta lunta/loskaa alla ja muutama sentti tuoretta lunta päällä, ja liian hyvästä pidosta ei voinut puhua. Onneksi tiet ei ole vielä jäässä, niin tuolla sivuteillä kun tarpeeksi suditteli, tuli sora vastaan, ja alkoi perä taas pysymään takana. Ja kuvan kohdasta päästiin poiskin...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Kevät saa, minä en, vai miten se oli.
Joka tapauksessa, muotitietoisten tölkkien on aika vaihtaa alle kesäkuvioisia renkaita ja vanteita. Kuten siis myös Punukan. Talvi ajeltiin sen suuremmitta ongelmitta, talvirengastus päivitettiin uudempaan nastakalustoon mallia Nokian Hakkapeliitta SUV 7 muistaakseni, kokoa 215/65/16.
Nyt kuitenkin kesämuotia alle:
Muodinmuutoksen jälkeen onkin hyvä alkaa ihmettelemään lisääntynyttä öljynkulutusta. Talven mittaan alkoi öljysummerin pärinä säestää varsinkin pakkasaamuina ohjaamon tunneltaa. Kuittasin sen aluksi enimmäkseen jäykkinä öljyinä, kun lämpimänä ei tapahtunut samaa. Nyttemmin on pärinä alkanut lisääntymään, ja öljyä onkin saanut lisäillä melkein litran sadalla. Kuitenkaan maahan asti sitä ei pieniä tippoja lukuunottamatta ilmesty, joten taitaa palaa pois. Täytyy vähän kurkkailla eri paikkoihin, ollaanko koneremontin tarpeessa... Johan se on muutenkin määräaikaishuollon aika, kun 180000 kierähti mittariin alkukeväästä. Samalla siinä sitten vaikka moottorin vaihtaa, viimeisimmät huollot on olleet vähän sen suuntaisia...
Joka tapauksessa, muotitietoisten tölkkien on aika vaihtaa alle kesäkuvioisia renkaita ja vanteita. Kuten siis myös Punukan. Talvi ajeltiin sen suuremmitta ongelmitta, talvirengastus päivitettiin uudempaan nastakalustoon mallia Nokian Hakkapeliitta SUV 7 muistaakseni, kokoa 215/65/16.
Nyt kuitenkin kesämuotia alle:
Muodinmuutoksen jälkeen onkin hyvä alkaa ihmettelemään lisääntynyttä öljynkulutusta. Talven mittaan alkoi öljysummerin pärinä säestää varsinkin pakkasaamuina ohjaamon tunneltaa. Kuittasin sen aluksi enimmäkseen jäykkinä öljyinä, kun lämpimänä ei tapahtunut samaa. Nyttemmin on pärinä alkanut lisääntymään, ja öljyä onkin saanut lisäillä melkein litran sadalla. Kuitenkaan maahan asti sitä ei pieniä tippoja lukuunottamatta ilmesty, joten taitaa palaa pois. Täytyy vähän kurkkailla eri paikkoihin, ollaanko koneremontin tarpeessa... Johan se on muutenkin määräaikaishuollon aika, kun 180000 kierähti mittariin alkukeväästä. Samalla siinä sitten vaikka moottorin vaihtaa, viimeisimmät huollot on olleet vähän sen suuntaisia...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
AT5nok
- Moderaattori
- Viestit: 7674
- Liittynyt: 20.02.2012 18:31
- Paikkakunta: Hki / Tölkkifoorumi.fi
- Viesti:
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Turbon akselia kun keikutat, huomaat onko välystä. Samoin kompurapuolella oleva öljy kertoo vuodosta sitä kautta.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Irrotin turbon letkut, yritin heilutella akselia ja kurkkia sisään. Ei mitään aivan jäätävää välystä ainakaan tuntunut, tosin eihän sinne sormet kunnolla sopinut niin vähän vajavaista oli heiluttelu. Täytyy paremmalla ajalla ottaa turbo irti ja katsoa tarkemmin. Sitä ennen vaan on vilkaistava perheen toisen kulkineen takajarrua, joka jää välillä laahaamaan, olisko satula jumissa jotenkin tms., mutta joka tapauksessa ei uskalla vielä Punukkaa kovin paljoa purkaa. Saattohoitona öljyä vaan lisäillään tasaisin välein.
-
AT5nok
- Moderaattori
- Viestit: 7674
- Liittynyt: 20.02.2012 18:31
- Paikkakunta: Hki / Tölkkifoorumi.fi
- Viesti:
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Onneksi öljyä saa kaupasta
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
DJSigma - Miksi napamutterin avaus?
Eihän se rumpu tietenkään mihinkään irronnut, ja napamutterikin kohtalaisen jumissa, sen lisäksi että se sokka oli aivan ruosteessa ja varmuuden vuoksi katkennut niin ettei mutterin hampaiden välistä sokan päätä pahemmin pilkistänyt. Ehkä tunti pihtien, öljyn, vasaran ja tuurnien kanssa askartelua se sokka sieltä viimein lähti, ja lopulta aukesi mutterikin.
Ellei napaa tarvitse irroittaa muun syyn takia, kuin jarrujen tarkastuksen, niin jarrurumpu on kiinni kahdella 10mm kantaisella pultilla. ne irroittamalla ja koputtelemalla/rasvaamalla rumpu kyllä irtoaa ilman napaa
Eihän se rumpu tietenkään mihinkään irronnut, ja napamutterikin kohtalaisen jumissa, sen lisäksi että se sokka oli aivan ruosteessa ja varmuuden vuoksi katkennut niin ettei mutterin hampaiden välistä sokan päätä pahemmin pilkistänyt. Ehkä tunti pihtien, öljyn, vasaran ja tuurnien kanssa askartelua se sokka sieltä viimein lähti, ja lopulta aukesi mutterikin.
Ellei napaa tarvitse irroittaa muun syyn takia, kuin jarrujen tarkastuksen, niin jarrurumpu on kiinni kahdella 10mm kantaisella pultilla. ne irroittamalla ja koputtelemalla/rasvaamalla rumpu kyllä irtoaa ilman napaa
Viimeksi muokannut vesku, 25.04.2018 16:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Niitä pultteja ei sitten kannata hukata ne siis ovat 10mm kanalla mutta ovat jotain epä stanua kokoa oliko nyt M7.
Mutta joo en itse yleensä koske napa mutteriin muuta kuin jos laakeri pitää vaihtaa ja sitten laakerin jälki kiristys noin 5-10tkm jälkeen kun uusi laakeri on asettunut paikalleen hyvin. Joskus tosin toi rumpu saattaa olla tosi tiukassa siitä keskeltä kiinni eli kerran olen joutunut irrottamaan navasta ja sitten lyömään irti takapuolelta.
Mutta joo en itse yleensä koske napa mutteriin muuta kuin jos laakeri pitää vaihtaa ja sitten laakerin jälki kiristys noin 5-10tkm jälkeen kun uusi laakeri on asettunut paikalleen hyvin. Joskus tosin toi rumpu saattaa olla tosi tiukassa siitä keskeltä kiinni eli kerran olen joutunut irrottamaan navasta ja sitten lyömään irti takapuolelta.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Rumpu pysyy paikoillaan ilman niitä pulttejakin, siellä se on vanteen ja navan välissä. Pitäähän viisi mutteria pyöränkin paikoillaan
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Pitää paikkansa mutta uusien hommaaminen ei kumminkaan ole rautakauppa keikka. Onhan noita laitteita aina kasattu tyylin että nää jäi pöydlle eli varmaan turhia.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Mä en vaan katsokaas osaa. En ole koskaan saanut yhtään rumpua ekalla kerralla irti ilman napamutterin irroitusta, toisaalta mulla ei ole mitään ulosvetäjiä tms. vaan olen voimalla ja väkivallalla ja voitelulla ja kaikilla muillakin keinoilla, rukoilua lukuunottamatta, yrittänyt rumpua irti, siinä onnistumatta. Se on sitten siinä kohtaa helpompi irrottaa napamutteri ja tipauttaa koko roska, jos siis sokka suostuu yhteistyöhön. Yleensä siinä kohtaa se rumpu irtoaa navasta kun putoaa maahan. Varmaan tekniikassa vikaa, mutta minkäs teet.
Rummun pikkupultteja on muutamia jemmassa, koska ne tarvii irrottaa Mersun vanteiden käyttöä varten, jos niitä vaikka sitten joskus tarvii.
Rummun pikkupultteja on muutamia jemmassa, koska ne tarvii irrottaa Mersun vanteiden käyttöä varten, jos niitä vaikka sitten joskus tarvii.
Re: VW Caravelle C 1,6td -88 "Punukka"
Ruuvari kilven ja rummuun väliin ja sitten isku rummut n kylkeen vasaralla sillä pitäs lähtee se ruuvari antaa sopivan esi janityksen että kun tärähtää niin irtoo, ainakin melkein aina. Olen itse Jari nnut ulosvetäjän hommaamista nyt kun on noi hienoks maalatut rummut ja kilvetkn. Vasara ja ruuvari tietysti jättää helposti jälkiä maaleihin.