T3 Coach
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
T3 Coach
Lueskellut palstaa ihan alkuajoista saakka ja nyt sitten innostuin liittymään seuraan hupaisaan. Samoilla lämmöillä sitten vähän esittelyä omista kotteroista, jotka ovat pieniä tai isompia projektejakin välillä, ja kuitenkin kaikki ylimääräinen vapaa-aika ja varallisuus näihin aina uppoaa.
Käyttöauto: VW Caravelle T4 -02, 2.5TDI (ACV)
Koneessa tällä hetkellä Volvo 850 suuttimet, ahtimena Finturbon tekemä hybridi ja normaali optimointi. Määränsäätimen kanssa jotain häikkää, joten varsinainen ohjelmointi on sen myötä siirtynyt tulevaisuuteen. Vähän isompi cooleri odottelee asennusta, kunhan muilta kiireiltä joutaisi. Sievistelty vähän oman maun mukaan maltillisesti, eikä tälle jatkossakaan ole tarkoitus mitään ihmeellistä tehdä. Sisusta varmaan sellainen isompi homma, joka edistyy pikkuhiljaa. Eteen vaihdettu S8:n sähkösäätöiset Recarot, takatilassa penkkien virkaa suorittaa A8:n etu- ja takapenkit, joista etupenkit toimivat myös sähköllä. Kuvista poiketen myös tumma lattiamatto laitettu ja tällä hetkellä takapenkit vastakkain. Wunderbaumiakaan ei enää ole. Vanteina A8:n 17" Ronalit vallitsevan teeman mukaisesti. Retkeilyautoksi rekisteröity.
Kesäauto: VW Transporter T4 doppel syncro -02, 2.5TDI (AXL)
Koneessa 0,250mm suuttimet ja optimointi. Eli tämähän on VNT-ahtimella ja isolla keulacoolerilla varustettu jo tehtaalla ja vastaa käytännössä 150 hevosvoimaista mallia. Rajavartioston entinen koira-auto, johon viimeisen vuoden aikana tehty kaikenlaista lähinnä ulkonäön osalta. Sisustassa etupenkkeinä Audi A6:n manuaalisäätöiset sporttipenkit ja huopaa liimailtu ympäriinsä, muutoin sisä- ja sähkötyöt ovat vielä jossain määrin kesken. Vanteina 17" Azev A:t, jotka varmaan tulee vaihtumaan joksikin muuksi, vaikka mieluisat ovatkin malliltaan. Tähän ei mielestäni oikein passaa tai ovat vähän pliisut. Huoltoautoksi rekisteröity.
Lisäksi tontilta löytyy muutama muukin T4 käytössä tai muuten odottamassa inspiraatiota.
VW Transporter T4, 2,5TDI automaatti (AUF), toimittaa raksa-auton virkaa
VW Transporter T4 doppel -91, 2,4d, myynnissä tai lähinnä etsin vaihdokkia johonkin erinäköiseen värkkiin.
VW Transporter T4 -91, 2,4d, jonkun ihan itse tekemä korotettu matkailuauto. Jos löytäisi uudemman korotetun kopan, niin voisi siirtää matkailuautovarustuksen sisustan sinne.
Päivittelen ketjuun kulkuneuvojen vaiheita, jos/kun ne etenee. Doppelin osalta voisin laittaa tähän mennessä tehdyistäkin hommista jotain kertomusta.
Käyttöauto: VW Caravelle T4 -02, 2.5TDI (ACV)
Koneessa tällä hetkellä Volvo 850 suuttimet, ahtimena Finturbon tekemä hybridi ja normaali optimointi. Määränsäätimen kanssa jotain häikkää, joten varsinainen ohjelmointi on sen myötä siirtynyt tulevaisuuteen. Vähän isompi cooleri odottelee asennusta, kunhan muilta kiireiltä joutaisi. Sievistelty vähän oman maun mukaan maltillisesti, eikä tälle jatkossakaan ole tarkoitus mitään ihmeellistä tehdä. Sisusta varmaan sellainen isompi homma, joka edistyy pikkuhiljaa. Eteen vaihdettu S8:n sähkösäätöiset Recarot, takatilassa penkkien virkaa suorittaa A8:n etu- ja takapenkit, joista etupenkit toimivat myös sähköllä. Kuvista poiketen myös tumma lattiamatto laitettu ja tällä hetkellä takapenkit vastakkain. Wunderbaumiakaan ei enää ole. Vanteina A8:n 17" Ronalit vallitsevan teeman mukaisesti. Retkeilyautoksi rekisteröity.
Kesäauto: VW Transporter T4 doppel syncro -02, 2.5TDI (AXL)
Koneessa 0,250mm suuttimet ja optimointi. Eli tämähän on VNT-ahtimella ja isolla keulacoolerilla varustettu jo tehtaalla ja vastaa käytännössä 150 hevosvoimaista mallia. Rajavartioston entinen koira-auto, johon viimeisen vuoden aikana tehty kaikenlaista lähinnä ulkonäön osalta. Sisustassa etupenkkeinä Audi A6:n manuaalisäätöiset sporttipenkit ja huopaa liimailtu ympäriinsä, muutoin sisä- ja sähkötyöt ovat vielä jossain määrin kesken. Vanteina 17" Azev A:t, jotka varmaan tulee vaihtumaan joksikin muuksi, vaikka mieluisat ovatkin malliltaan. Tähän ei mielestäni oikein passaa tai ovat vähän pliisut. Huoltoautoksi rekisteröity.
Lisäksi tontilta löytyy muutama muukin T4 käytössä tai muuten odottamassa inspiraatiota.
VW Transporter T4, 2,5TDI automaatti (AUF), toimittaa raksa-auton virkaa
VW Transporter T4 doppel -91, 2,4d, myynnissä tai lähinnä etsin vaihdokkia johonkin erinäköiseen värkkiin.
VW Transporter T4 -91, 2,4d, jonkun ihan itse tekemä korotettu matkailuauto. Jos löytäisi uudemman korotetun kopan, niin voisi siirtää matkailuautovarustuksen sisustan sinne.
Päivittelen ketjuun kulkuneuvojen vaiheita, jos/kun ne etenee. Doppelin osalta voisin laittaa tähän mennessä tehdyistäkin hommista jotain kertomusta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Viimeksi muokannut henkilöasiakas, 21.11.2023 09:55. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Re: T4 Caravelle ja Doka
No nyt on hyviä T4:sia. Sinisen penkkiratkaisut kiinnostaa. Kuvassa vähän ahtaat vikan penkin jalkatilat, liikkuuko takapenkki taakse vai kuinka kaikki saa käyttöön?
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka
Niinkuin tuossa kuvassa vähän näkeekin, niin keskirivin penkit on tuossa taka-asennossaan, jolloin takimmaiselle penkkiriville ei käytännössä juuri mahdu, eikä liioin pääse. Normaaliasennossaan jalkatilojen kanssa ei tule ongelmia ja keskipenkin takaa mahtuu ilman tolkutonta änkeämistä myös takapenkille kulkemaan. Keskirivin penkit siirtyy siis edes-takaisin kiskoilla ihan normaalisti. Keskirivin penkit on erillisellä apurungolla normaalin portterin hanttimiehen tuplapenkin konsolissa kiinni. Hirveät rohjut nuo A8:n etupenkit on, eikä varmasti optimaaliset tähän käyttöön, mutta kun sattui löytymään varastosta.syvakma1 kirjoitti:No nyt on hyviä T4:sia. Sinisen penkkiratkaisut kiinnostaa. Kuvassa vähän ahtaat vikan penkin jalkatilat, liikkuuko takapenkki taakse vai kuinka kaikki saa käyttöön?
Tässä vielä nykyhetken tilanne, kun käänsin katsastukseen varalta keskipenkit toisinpäin, kun muuten ei retkeilyvarusteena vaadittu "sänky" oikein toteutuisi. Eivät tosin tälläkään kertaa kiinnittäneet huomiota takatilan istuma- tai muihin järjestelyihin. Eli liian ahdashan tuo noinkin olisi isomman porukan matkustaa, vaikka toki muutaman sentin tuohon jalkatilaa saakin lisää kun keskipenkkejä vähän säätää. Takapenkkiä voisi olla mahdollista siirtää myös taaksepäin, mutta en ole katsonut tarpelliseksi kun yksin tällä pääsääntöisesti ajelen, eikä takana ole tähän saakka matkustanut kuin kaksi ihmistä kerrallaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka
Ja sitten voisin vähän tuosta dokasta kertoa. Doppelit on aina olleet lähellä sydäntä, ehkä sen takia että lapsuudessa perheellämme oli -72 pallisdoppeli, jolla viisihenkinen perheemme kuljeskeli vuosikaudet paikasta toiseen. T4:t on omassa käytössä muutoinkin mieluisiksi vehkeiksi tulleet ja ulkolaisia nettisivuja selatessa tuli mieleen, että myös tuollainen T4 pitää joskus saada rakentelun alle. Noin vuosi sitten bongasin nettiautosta yhden mielenkiintoisen ehdokkaan, josta kyselin puhelimessa enemmän ja olin ihan viittä vaille lähtemässä sitä hakemaan, mutta erinäisten kiireiden – ja korkeahkon hinnan - vuoksi jäi tuolloin vielä hakematta. Tästä noin kolme viikkoa eteenpäin samainen auto hyppäsi taas silmään nettiautoa selatessa, nyt tonnia halvemmalla, joten saman tien soittoa myyjälle ja seuraavaksi päiväksi sopimaan noudosta. Auto oli vähän enemmän, mitä ajattelin tarvitsevani, mutta esimerkiksi neliovisuus ja –vetoisuus, Caravelle-keula sekä AXL-koodilla oleva moottori on pelkästään plussaa.
Ostohetkellä tuo tuotos näytti tältä:
Ja koska visio oli päässä kutakuinkin valmiina, piti autosta nakata ensitöiksi koirakoppi perältä alas ja myyntiin:
Vähäiset tekniset ongelmat sai talven aikana melko pienellä työllä parsittua kasaan, kuten myös rajavartiolaitosta varten vedetyt lukuisat sähköhimmelit. Pakoputken uusinta ja käsijarrun kiristys eivät myöskään kovin paljon aikaa vieneet. Kynnykset eivät olleet kovin pahat ruosteen osalta, isoja muutoksia auton normaaliin ulkoasuun ei tarvinnut tässä vaiheessa tehdä ja koska muitakaan peltihommia ei ollut juuri tiedossa, ajelin auton kaverin hallille pohjatöihin ja maalaukseen, jossa se purettiin sitä hommaa varten alkutekijöihin:
No, olihan niissä helmoissa tietenkin vähän enemmän hitsattavaa, mutta siinä ne pohjatöiden ohessa menivät. Varhaisdoppelin peltisiä lokasuojia koitin aikani metsästää maailmalta, mutta paria ei löytynyt mistään ja yksittäisten hintakin oli jotain todella suolaista, joten piti suunnata katseet muualle. Sattumalta löytämästäni satunnaisesta saksalaisesta verkkokaupasta sai lokasuojat melkeinpä mittojen mukaan tilattua, eikä parille hintaakaan jäänyt posteineen kovin montaa kymppiä:
Auton väriksi valikoitui lopulta Porschen värikartasta 22R Mintgrün, jotta auto erottuisi värin osalta harmaasta massasta. Irto-osat saivat maalia päälleen, mukaan lukien ovenkahvat, peilit ja etupuskuri:
Joskus toukokuussa auto tuli maalattuna takaisin itselleni, jonka jälkeen piti tietenkin vaihtaa alusta ja alkaa suunnittelemaan lava-osuutta autoon. Alusta saakka oli mielessä puulava ja materiaaliksi tätä tarkoitusta varten hain Bauhausista 168 milliä leveää siperian lehtikuusta joitain lautoja. Mietin myös yhtenäisen liimapuulevyä vaihtoehtona, mutta ajattelin että kai tämmönen lauta kestää autossa, jos se kestää terassillakin. Lakkasin sen päältä tumman ruskealla lakalla. Lavaa varten tein erillisrungon, jonka päälle kiinnitin laudat ja koko höskä autoon kiinni läpipulteilla alkuperäisistä lavan rei’istä. Lavalle tuli myös ihan muodon vuoksi läpipulttien alle pienet kiinnityskoukut, jos lavalla haluaa jotain joskus kuljettaakin. Katsastuksessa ei itse lavalle ollut mitään vaatimuksia, koska kyseessä on huoltoauto. Tässä lavan askartelua:
Oli jo alusta saakka selvää, että alkuperäiset takavalot eivät miellytä kokonaisuutta, joten briteistä löytämilleni pyöreille ledlampuille piti tehdä pohjat. Nämä vääntelin millisestä pellistä ja tarkoituksella niin pitkät, että vetokoukun reiät peittyisivät. Samaisesta pellistä tuli askarreltua lokasuojan kiinnikkeet. Rekisterikilven valoina on jotkut moottoripyörään tarkoitetut pyöreät tumpit:
Etuvalojen osalta vahingossa sain puoli ilmaiseksi tuollaiset ”devil eyes”-umpiot, jotka ei varsinaisesti ulkonäöllisesti miellytä, mutta alkuperäisetkin näyttivät vähän surkeilta kokonaisuudessa, niin laitoin nuo sitten paikalleen. Sen lisäksi ne sattuvat olemaan vielä oikealta ohjattavaan tarkoitetut, joten pitää katsoa talvella, saisiko niistä modattua suomen tieliikenteeseen sopivat vai vaihtuvatko ne vielä muuksi.
Alkuperäiset alleajosuojatkaan eivät miellyttäneet ulkonäön osalta, joten ne tein yleismallin pakoputkesta ja laitoin päihin muovitulpat.
Kesällä aloittelin sisustahommia. Lattiaan, takaseinään ja kattoon laitoin STP Blackiä ja Silveriä:
Kokeeksi liimailin lattian kumimaton päälle tumman harmaata verhoiluhuopaa, koska varsinaiset kuramatot tulee päälle vielä erikseen eikä tuo niin rasitukselle joudu:
Samaista huopaa vaaleamman harmaalla liimasin myös taka- ja sivuseinille niiltä osin, kuin ne on näkyvissä:
Jossain välissä vaihtelin suuttimet ja käytin auton ohjelmoinnissa. Kulkua tuntuu olevan melko reilusti, verrattuna vaikka varsinaiseen käyttö-Caravelleen. Onhan tuo aika kevyt koppa sen lisäksi että moottorissa tehoja lienee kymmeniä hevosvoimia enemmän.
Tässä vaiheessa siis nyt ollaan menossa. Parin kuukauden verran auto oli ihan arkikäytössä ilman varsinaisia ongelmia ja nyt talviteloille odottelemaan kesken jääneitä askareita.
Alkujaan oli ajatus lyhentää taka-ylitystä joitain kymmeniä senttejä, mutta se ajatus on sittemmin jäänyt. Mielessä myös ollut että tekisi takaosan kyljet ”kuin pakettiautossa”, mutta enpä tiedä siitäkään; jotenkin viehättää kun auto loppuu vähän niin kuin kesken. Tietenkin auton perään olisi kiva saada myös samanhenkinen puoliperävaunu, mutta vielä en ole keksinyt miten sellaisen kilpiin saisi.
Ostohetkellä tuo tuotos näytti tältä:
Ja koska visio oli päässä kutakuinkin valmiina, piti autosta nakata ensitöiksi koirakoppi perältä alas ja myyntiin:
Vähäiset tekniset ongelmat sai talven aikana melko pienellä työllä parsittua kasaan, kuten myös rajavartiolaitosta varten vedetyt lukuisat sähköhimmelit. Pakoputken uusinta ja käsijarrun kiristys eivät myöskään kovin paljon aikaa vieneet. Kynnykset eivät olleet kovin pahat ruosteen osalta, isoja muutoksia auton normaaliin ulkoasuun ei tarvinnut tässä vaiheessa tehdä ja koska muitakaan peltihommia ei ollut juuri tiedossa, ajelin auton kaverin hallille pohjatöihin ja maalaukseen, jossa se purettiin sitä hommaa varten alkutekijöihin:
No, olihan niissä helmoissa tietenkin vähän enemmän hitsattavaa, mutta siinä ne pohjatöiden ohessa menivät. Varhaisdoppelin peltisiä lokasuojia koitin aikani metsästää maailmalta, mutta paria ei löytynyt mistään ja yksittäisten hintakin oli jotain todella suolaista, joten piti suunnata katseet muualle. Sattumalta löytämästäni satunnaisesta saksalaisesta verkkokaupasta sai lokasuojat melkeinpä mittojen mukaan tilattua, eikä parille hintaakaan jäänyt posteineen kovin montaa kymppiä:
Auton väriksi valikoitui lopulta Porschen värikartasta 22R Mintgrün, jotta auto erottuisi värin osalta harmaasta massasta. Irto-osat saivat maalia päälleen, mukaan lukien ovenkahvat, peilit ja etupuskuri:
Joskus toukokuussa auto tuli maalattuna takaisin itselleni, jonka jälkeen piti tietenkin vaihtaa alusta ja alkaa suunnittelemaan lava-osuutta autoon. Alusta saakka oli mielessä puulava ja materiaaliksi tätä tarkoitusta varten hain Bauhausista 168 milliä leveää siperian lehtikuusta joitain lautoja. Mietin myös yhtenäisen liimapuulevyä vaihtoehtona, mutta ajattelin että kai tämmönen lauta kestää autossa, jos se kestää terassillakin. Lakkasin sen päältä tumman ruskealla lakalla. Lavaa varten tein erillisrungon, jonka päälle kiinnitin laudat ja koko höskä autoon kiinni läpipulteilla alkuperäisistä lavan rei’istä. Lavalle tuli myös ihan muodon vuoksi läpipulttien alle pienet kiinnityskoukut, jos lavalla haluaa jotain joskus kuljettaakin. Katsastuksessa ei itse lavalle ollut mitään vaatimuksia, koska kyseessä on huoltoauto. Tässä lavan askartelua:
Oli jo alusta saakka selvää, että alkuperäiset takavalot eivät miellytä kokonaisuutta, joten briteistä löytämilleni pyöreille ledlampuille piti tehdä pohjat. Nämä vääntelin millisestä pellistä ja tarkoituksella niin pitkät, että vetokoukun reiät peittyisivät. Samaisesta pellistä tuli askarreltua lokasuojan kiinnikkeet. Rekisterikilven valoina on jotkut moottoripyörään tarkoitetut pyöreät tumpit:
Etuvalojen osalta vahingossa sain puoli ilmaiseksi tuollaiset ”devil eyes”-umpiot, jotka ei varsinaisesti ulkonäöllisesti miellytä, mutta alkuperäisetkin näyttivät vähän surkeilta kokonaisuudessa, niin laitoin nuo sitten paikalleen. Sen lisäksi ne sattuvat olemaan vielä oikealta ohjattavaan tarkoitetut, joten pitää katsoa talvella, saisiko niistä modattua suomen tieliikenteeseen sopivat vai vaihtuvatko ne vielä muuksi.
Alkuperäiset alleajosuojatkaan eivät miellyttäneet ulkonäön osalta, joten ne tein yleismallin pakoputkesta ja laitoin päihin muovitulpat.
Kesällä aloittelin sisustahommia. Lattiaan, takaseinään ja kattoon laitoin STP Blackiä ja Silveriä:
Kokeeksi liimailin lattian kumimaton päälle tumman harmaata verhoiluhuopaa, koska varsinaiset kuramatot tulee päälle vielä erikseen eikä tuo niin rasitukselle joudu:
Samaista huopaa vaaleamman harmaalla liimasin myös taka- ja sivuseinille niiltä osin, kuin ne on näkyvissä:
Jossain välissä vaihtelin suuttimet ja käytin auton ohjelmoinnissa. Kulkua tuntuu olevan melko reilusti, verrattuna vaikka varsinaiseen käyttö-Caravelleen. Onhan tuo aika kevyt koppa sen lisäksi että moottorissa tehoja lienee kymmeniä hevosvoimia enemmän.
Tässä vaiheessa siis nyt ollaan menossa. Parin kuukauden verran auto oli ihan arkikäytössä ilman varsinaisia ongelmia ja nyt talviteloille odottelemaan kesken jääneitä askareita.
Alkujaan oli ajatus lyhentää taka-ylitystä joitain kymmeniä senttejä, mutta se ajatus on sittemmin jäänyt. Mielessä myös ollut että tekisi takaosan kyljet ”kuin pakettiautossa”, mutta enpä tiedä siitäkään; jotenkin viehättää kun auto loppuu vähän niin kuin kesken. Tietenkin auton perään olisi kiva saada myös samanhenkinen puoliperävaunu, mutta vielä en ole keksinyt miten sellaisen kilpiin saisi.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: T4 Caravelle ja Doka
On kyllä tyylikästä jälkeä! Tuo puoliperävaunu olisi kyllä toimiva ratkaisu
Why do it right when you can do it yourself?
I on oltava!
I on oltava!
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka
Tuli hommattua talvi- tai vähän pidempiaikaiseksikin - projektiksi tällainen valmiiksi ähtäröity VW Type 3 Fastback -71:
Miten tämä tölkkifoorumille sitten liittyy? No, tällä hetkellä peräloosterissa majailee DG-koodilla oleva vesibokseri:
Koska viikonloppuna vasta tuon talliini sain roudattua, ei ole tullut vielä tutustuttua moottorin sielunelämään. 15 vuoteen tuota ei tietääkseni ole käynnistetty, mutta jumissa ei se ainakaan ollut. Muita vähän ihme virityksen oloisia ratkaisuja tuossa sen sijaan on, kuten vaikka kuvassa näkyväkin pakoputkisto.
Jos/kun tämä moottori jää tähän pysyvästi, pitää jäähdytysjärjestelmä rakennella kokonaan uusiksi. Aikanaan ollut syyläri takakontissa, mutta kun se ei ole toiminut toivotulla tavalla, on ratkaisu purettu pois käytöstä ja alettu rakentelemaan keulaan coolerin paikkaa. Kysymys tähän liittyen, minkä vahvuisella letkulla tölkissä on vedetty jäähdytysletkut eteen syylärille? Onko järkeä metsästää tölkin putkia vastaavaan käyttöön vai vetää jollain kovalla pidemmät vedot? Autohan on matala, eikä pohjan alla ole välttämättä tilaa kovin erikoisiin ratkaisuihin.
Miten tämä tölkkifoorumille sitten liittyy? No, tällä hetkellä peräloosterissa majailee DG-koodilla oleva vesibokseri:
Koska viikonloppuna vasta tuon talliini sain roudattua, ei ole tullut vielä tutustuttua moottorin sielunelämään. 15 vuoteen tuota ei tietääkseni ole käynnistetty, mutta jumissa ei se ainakaan ollut. Muita vähän ihme virityksen oloisia ratkaisuja tuossa sen sijaan on, kuten vaikka kuvassa näkyväkin pakoputkisto.
Jos/kun tämä moottori jää tähän pysyvästi, pitää jäähdytysjärjestelmä rakennella kokonaan uusiksi. Aikanaan ollut syyläri takakontissa, mutta kun se ei ole toiminut toivotulla tavalla, on ratkaisu purettu pois käytöstä ja alettu rakentelemaan keulaan coolerin paikkaa. Kysymys tähän liittyen, minkä vahvuisella letkulla tölkissä on vedetty jäähdytysletkut eteen syylärille? Onko järkeä metsästää tölkin putkia vastaavaan käyttöön vai vetää jollain kovalla pidemmät vedot? Autohan on matala, eikä pohjan alla ole välttämättä tilaa kovin erikoisiin ratkaisuihin.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Mites tuossa menee lämpökanavat? Saiskohan niissä vedettyä letkut.. Eikös tuo jotain jotain 42mm oo halkaisijaltaan (voi kyllä olla ihan muutakin).
< 15kWh/100km
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Kynnyskoteloissahan ne näissä menee. Luulisin että ei ole toiveitakaan sitä kautta vedellä letkuja, ellei pura koteloita. Sisäkautta tietenkin keskitunnelin päällä tai sivuissa olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia, kun peräpäässä ottaisi vanhasta ilmakanavasta ensin ne takapenkin alle.dmn kirjoitti:Mites tuossa menee lämpökanavat? Saiskohan niissä vedettyä letkut.. Eikös tuo jotain jotain 42mm oo halkaisijaltaan (voi kyllä olla ihan muutakin).
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Paras omin silmin näkemäni ratkaisu vastaavaan tilanteeseen on ollut vesilinjojen vetäminen vesivälijäähdyttimen tekemiseen tarkoitetulla alumiiniprofiililla auton pohjaa pitkin. Ei vie paljoa maavaraa (eikä nuo ole tasapohjaisia lähtökohtaisestikkaan) ja jäähdyttää jo merkittävästi tuossa matkalla, kun lämpöä siirtyy ovaalin muotoisen putken rivoitukseen. Tuosta matkalla jäähtymisestä on se merkittävä etu, että vähentää tarvetta ottaa jäähdyttimelle ilmaa keulalta, eli mahdollisuus pitää auton ulkonäkö säädyllisenä.
Itse tosin tässä tapauksessa pistäisin tuon moottorin osiksi, rälläköisin vesivaipat lohkosta pois, sorvaisin kuplan ilmajäähdytteiset putket lohkoon sopiviksi. Sitten vielä lohkoon epäkeskot kannen pinnapultteja varten, kuplan pinnapultit ja kannet... Paljon helpompaa kuin vesilinjojen kanssa ottelu
Itse tosin tässä tapauksessa pistäisin tuon moottorin osiksi, rälläköisin vesivaipat lohkosta pois, sorvaisin kuplan ilmajäähdytteiset putket lohkoon sopiviksi. Sitten vielä lohkoon epäkeskot kannen pinnapultteja varten, kuplan pinnapultit ja kannet... Paljon helpompaa kuin vesilinjojen kanssa ottelu
postitölkki-diisselitölkki-nelivetotölkki-lavatölkki
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Hei, kerrotko lisää noista alumiiniputkista, millaisia tarkoitat. Olisko vaikka linkkiä pistää? Kuulostaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.ketsa kirjoitti:Paras omin silmin näkemäni ratkaisu vastaavaan tilanteeseen on ollut vesilinjojen vetäminen vesivälijäähdyttimen tekemiseen tarkoitetulla alumiiniprofiililla auton pohjaa pitkin. Ei vie paljoa maavaraa (eikä nuo ole tasapohjaisia lähtökohtaisestikkaan) ja jäähdyttää jo merkittävästi tuossa matkalla, kun lämpöä siirtyy ovaalin muotoisen putken rivoitukseen. Tuosta matkalla jäähtymisestä on se merkittävä etu, että vähentää tarvetta ottaa jäähdyttimelle ilmaa keulalta, eli mahdollisuus pitää auton ulkonäkö säädyllisenä.
Sanotaanko näin, että jos paikallaan oleva kone osoittautuu entiseksi tai isompaa kunnostusta vaativaksi, tarkoitus on alkaa metsästämään jotain korviketta tuolle. Ilmabokserikin mulle kelpaisi ja voisi olla jopa mieluisampi. Ja mielellään jos vielä valmista löytäisi, kun en ole välttämättä niin pro noiden kanssa, vaikka yksinkertaisia myllyjähän nuo on.ketsa kirjoitti:Itse tosin tässä tapauksessa pistäisin tuon moottorin osiksi, rälläköisin vesivaipat lohkosta pois, sorvaisin kuplan ilmajäähdytteiset putket lohkoon sopiviksi. Sitten vielä lohkoon epäkeskot kannen pinnapultteja varten, kuplan pinnapultit ja kannet... Paljon helpompaa kuin vesilinjojen kanssa ottelu
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Jos en väärin muista, niin se on Jäähdytinhuolto I. Raatikaisen oma alumiiniprofiili, josta tekevät vesivälijäähdyttimiä. Ovaalin muotoinen al -putki, jossa on jäähdytisrivoitusta sisällä. Seinämän vahvuutta sen verran, että pystyy kohtuudessa hitsaamaan. Tähän hätään en googlella kuvaa löytänyt, mutta mulla on takavarastolla yksi tuosta tehty vesivälijäähy. Koitan muistaa viikonloppuna katsoa saako siitä otettua kuvan profiilista.
Juu, yksinkertaisia nuo boxserit ovat. Eivät toki yhtä yksinkertaisia kuin rautalohkoiset rivimoottorit. Itseltä saatta yksi WBX:ään perustuva 2,1 litrainen ilmakone tulla lähiaikoina myyntiin. Mutta tuossa on Hestec ja muuta palikkaa viripalikkaa runsaasti, joten niiden seurauksena hinta tulee olemaan 4,5 - 5 k€ luokkaa.
Juu, yksinkertaisia nuo boxserit ovat. Eivät toki yhtä yksinkertaisia kuin rautalohkoiset rivimoottorit. Itseltä saatta yksi WBX:ään perustuva 2,1 litrainen ilmakone tulla lähiaikoina myyntiin. Mutta tuossa on Hestec ja muuta palikkaa viripalikkaa runsaasti, joten niiden seurauksena hinta tulee olemaan 4,5 - 5 k€ luokkaa.
Viimeksi muokannut ketsa, 02.12.2020 17:29. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
postitölkki-diisselitölkki-nelivetotölkki-lavatölkki
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Okei, pitääpä tutustua aiheeseen. Ihan tuollaisia summia en tässä vaiheessa viitsi vielä koneeseen sijoittaa. Pitää koittaa ensin saada edes omillaan liikkuvaksi ja muuten kuosiin ennen jatkovirittelyjä.ketsa kirjoitti:Jos en väärin muista, niin se on Jäähdytinhuolto I. Raatikaisen oma alumiiniprofiili, josta tekevät vesivälijäähdyttimiä. Ovaalin muotoinen al -putki, jossa on jäähdytisrivoitusta, en vaan muista oliko se sisällä vai ulkona. Seinämän vahvuutta sen verran, että pystyy kohtuudessa hitsaamaan. Tähän hätään en googlella kuvaa löytänyt, mutta mulla on takavarastolla yksi tuosta tehty vesivälijäähy. Koitan muistaa viikonloppuna katsoa saako siitä otettua kuvan profiilista.
Juu, yksinkertaisia nuo boxserit ovat. Eivät toki yhtä yksinkertaisia kuin rautalohkoiset rivimoottorit. Itseltä saatta yksi WBX:ään perustuva 2,1 litrainen ilmakone tulla lähiaikoina myyntiin. Mutta tuossa on Hestec ja muuta palikkaa viripalikkaa runsaasti, joten niiden seurauksena hinta tulee olemaan 4,5 - 5 k€ luokkaa.
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Edullinen vaihtoehto on myös ihan JAP-alumiiniputki lähimmästä sähköliikkeestä. Voihan niitäkin laittaa useamman 13mm tms putken vierekkäin, saaahan siitäkin kivasti pinta-alaa. Isoin koko taitaa olla 50mm.
< 15kWh/100km
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
Osaatko sanoa, millainen koko olisi suositeltavaa tuollaiseen käyttöön? Tai että mikä mahtaa olla alkuperäisen putken halkaisija?dmn kirjoitti:Edullinen vaihtoehto on myös ihan JAP-alumiiniputki lähimmästä sähköliikkeestä. Voihan niitäkin laittaa useamman 13mm tms putken vierekkäin, saaahan siitäkin kivasti pinta-alaa. Isoin koko taitaa olla 50mm.
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
30 mm ei ole kaukana tölkin orkkis vesiputkien koosta.
postitölkki-diisselitölkki-nelivetotölkki-lavatölkki
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Caravelle ja Doka sekä Type 3
T4:set taas valmiina kesään. Mitään erityistä ei ole talven aikana näiden osalta tapahtunut, paitsi Caravelle sai keulille ProjectZwo lamput tummaoptiikkaumpioilla ja Caravellen lamput siirtyivät doppeliin. Doppelissa nyt väliaikaisesti tuollaiset vanteet, kun pitäisi maalata Azevit uudelleen tai keksiä jotain muuta:
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Doka ja T3 Coach
Nostellaanpa vähän tätäkin ketjua. Caravelle myyty jo joitain vuosia sitten ja Fastback lähti viime viikolla, doppeli komistaa edelleen pihaa. Sitäkin koittanut välillä kaupitella, mutta harvalla tarvetta tuollaiselle koristeelle, josta on kaikki hyötyominaisuudet purettu tai muutettu käyttökelvottomaksi.
Nyt tuli kuitenkin Tölkki hommattua seuraavaksi projektiksi. Kyseessä siis peruskuntoinen takapotku-Coach 1.6TD-koneella ja 5-vaihteisella laatikolla. Autoa ei ole tarkoitus sen kummemmin pilata, kunhan vähän sievistellä omaan makuun sopivaksi ja vaihtaa tekniikka kulkevammaksi. Vaikkei mikään itseisarvo olekaan päästä kaikkein helpoimmalla tekniikkapäivityksessä, lienee silti valintana AAZ-konehuoneeseen. Värinä on tietääkseni Savanna Beige ja sellaisena tulee säilymäänkin. Tuohan on ihan hyvä väri.
Auton kärräsin talliin joitain viikkoja sitten, ja vaikka tarkoitus ei ole alkaa mitään isompaa puuhaamaan ennen syksyä, purin nyt kuitenkin vähän että näkee projektin laajuuden. Kaiken kaikkiaan tuntuisi kyseessä olevan ihan suorakylkinen yksilö ja pelleiltään ihan kohtuullisessa kunnossa. Vasemman puolen lokasuojat ajattelin vaihtaa ja ne jo tilasinkin. Muuten en ole hitsausta vaativiin ruostekorjauskohtiin törmännyt, mutta varmaan niitäkin vielä eteen tulee. Auto on ollut viimeksi liikenteessä 2018 ja sen jälkeen pääsääntöisesti sisätiloissa säilytyksessä.
Molemmat puskurit olivat aika kärsineet ja halkeilleet. Takapuskuri ei varmaan ole edes pelastettavissa kohtuutyöllä. Joskus kun siihen vaiheeseen tässä pääsee, pitänee alkaa metsästämään vaihtokamppeita tai sitten tilata jostain lasikuitukopiot. Onko niiden laadusta kellään hyvää tai pahaa sanottavaa? Tai kysytään niin päin, että mistä löytyisi hinta-laatusuhteeltaan kelvolliset? Muihin varsinaisiin osapuutteisiin en ole törmännyt, joten sikäli tässä on hyvä lähteä harrastamaan.
Sisusta on ruskea kojetaulua myöten, kokonaisuutena hyvinkin ehjän ja siistin oloinen kolmipaikkainen matalalla väliseinällä. En ole vielä ihan varma, mikä tämän käyttötarkoitus tulee olemaan, mutta olettaisin ainakin etupenkkien muuttuvan muuksi ja varmaan väliseinä tuosta jossain vaiheessa riisua. Auto on ymmärtääkseni ollut alkujaan bussi, mutta muutettu pakuksi 2016.
Päivittelen tänne, jos/kun tulee jotain päivitettävää tai kyseltävää.
Nyt tuli kuitenkin Tölkki hommattua seuraavaksi projektiksi. Kyseessä siis peruskuntoinen takapotku-Coach 1.6TD-koneella ja 5-vaihteisella laatikolla. Autoa ei ole tarkoitus sen kummemmin pilata, kunhan vähän sievistellä omaan makuun sopivaksi ja vaihtaa tekniikka kulkevammaksi. Vaikkei mikään itseisarvo olekaan päästä kaikkein helpoimmalla tekniikkapäivityksessä, lienee silti valintana AAZ-konehuoneeseen. Värinä on tietääkseni Savanna Beige ja sellaisena tulee säilymäänkin. Tuohan on ihan hyvä väri.
Auton kärräsin talliin joitain viikkoja sitten, ja vaikka tarkoitus ei ole alkaa mitään isompaa puuhaamaan ennen syksyä, purin nyt kuitenkin vähän että näkee projektin laajuuden. Kaiken kaikkiaan tuntuisi kyseessä olevan ihan suorakylkinen yksilö ja pelleiltään ihan kohtuullisessa kunnossa. Vasemman puolen lokasuojat ajattelin vaihtaa ja ne jo tilasinkin. Muuten en ole hitsausta vaativiin ruostekorjauskohtiin törmännyt, mutta varmaan niitäkin vielä eteen tulee. Auto on ollut viimeksi liikenteessä 2018 ja sen jälkeen pääsääntöisesti sisätiloissa säilytyksessä.
Molemmat puskurit olivat aika kärsineet ja halkeilleet. Takapuskuri ei varmaan ole edes pelastettavissa kohtuutyöllä. Joskus kun siihen vaiheeseen tässä pääsee, pitänee alkaa metsästämään vaihtokamppeita tai sitten tilata jostain lasikuitukopiot. Onko niiden laadusta kellään hyvää tai pahaa sanottavaa? Tai kysytään niin päin, että mistä löytyisi hinta-laatusuhteeltaan kelvolliset? Muihin varsinaisiin osapuutteisiin en ole törmännyt, joten sikäli tässä on hyvä lähteä harrastamaan.
Sisusta on ruskea kojetaulua myöten, kokonaisuutena hyvinkin ehjän ja siistin oloinen kolmipaikkainen matalalla väliseinällä. En ole vielä ihan varma, mikä tämän käyttötarkoitus tulee olemaan, mutta olettaisin ainakin etupenkkien muuttuvan muuksi ja varmaan väliseinä tuosta jossain vaiheessa riisua. Auto on ymmärtääkseni ollut alkujaan bussi, mutta muutettu pakuksi 2016.
Päivittelen tänne, jos/kun tulee jotain päivitettävää tai kyseltävää.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T4 Doka ja T3 Coach
Vähän päivitystä tähän aiheeseen. Doppeli siirtyi kesällä seuraavalle innokkaalle ja nyt on jossain määrin saanut tätä tölkkiprojektiakin käyntiin.
Koripuolen hitsaushommia ei siis ollut kovinkaan paljon tiedossa. Kuskinpuolen etulokasuoja meni tosiaan vaihtoon, kuten myös kuskin puolen takahelma. Hanttimiehen takapyöränkotelossa oli vähän parsittavaa, takakaaret sai naputeltua suoraksi ilman vaihtoa. Takaluukun alanurkka vaatii vielä uutta peltiä, mutta sen otan työn alle, kunhan käytän luukun autosta irti.
Koska projekti alkoi tuntumaan aika olemattomalta vähine korikorjauksineen, piti sitten keksiä jotain muuta “näprättävää” tuleviksi vuosiksi. Tämä uusi visio on sitten todennäköisesti liian iso haaste toteutettavaksi, mutta kokeillaan kuitenkin. Nimittäin sähkökonversio.
Paikallaan oleva kone ja vaihdelaatikko sai siis lähteä muiden harrastajien hoteisiin. Tankki, jäähdytin yms ylimääräinen lähti myös pois tilaa ja painoa viemästä, vielä riittää letkuja ja vaihteensiirtomekanismeja purettavaksi asti. Moottoritilasta purin koneen liittyvät vähäiset sähköt pois tieltä ja leikkelin ylimääräistä peltiä tulevan koneen tieltä ja putsasin ruosteet ja pistin pohjamaalit päälle. Pyöräkoteloista ja alustasta on helvetillisen savikerroksen alta löytynyt tervettä peltiä, joten niitäkin on hinkattu ja putsailtu maalausvalmiuteen. Joiltain osin on pohjamaalattukin.
Tekniikkapuolen osalta päädyin lopulta Nissan Leaf Gen2 110kw –versioon voimansiirtoineen. Noita Leafin moottoripaketteja on maailman romuttamot täynnä ja hinnat näin ollen varsin kuluttajaystävällisiä. Itse konepaketin – moottori, “vaihteisto”, invertteri, 6.6kW laturi – tilasin yhden Openinverter-kontaktin kautta. Hänen kautta tuli myös Zombieverter VCU, joku Bemarin sähköinen kaasupoljin, vesipumppu ja mitähän kaikkea otinkaan. Rojuläjää tallin lattialla pakettien purkamisen jälkeen:
Yleistä informaatiota Leafin moottorikokoonpanosta jos joku ei tiedä, mutta asia sattuu kiinnostamaan: Moottorikokonaisuus koostuu kolmesta päällekäin asennetusta komponentista, joiden kokonaiskorkeus on 69cm ja -paino n. 130kg. Alimmaisena on itse moottori ja tähän kiinnittyy vaihteisto. Tämä osuus on noin 33cm korkea ja painaa noin 80kg. Keskimmäisenä on invertteri, 12cm korkea ja ylimmäisenä laturi (sisältää toki muutakin elektroniikkaa) 24cm korkeana.
Tässä tapauksessa kun moottori tulee asennukseen eri päin kuin Leafissa alkujaan, muutetaan moottorin pyörimissuunta vastapäivään pari kontaktia kääntämällä. Sähkömoottorin ei pitäisi välittää siitä, mihin päin se pyörii ja näitä toteutuksia on muillakin käytössä. Ainoastaan vaihteisto-osuus saattaa tykätä vähän huonoa tästä voitelumielessä, mutta senkään osalta ei ole silmiin pistänyt erityisiä ongelmia. Ja toisaalta noita vaihteistoja saa parilla sadalla, niin ei kovin kallis kokeilu tässä tapauksessa.
Alkuperäistä vaihteistoa en halua käyttää useastakaan syystä. Alkuperäisen vaihteiston kestävyys ylipäänsä merkittävämpänä mielessä. Ja tietenkin siitä syystä että sehän on tällaisissa tapauksissa periaatteessa ihan turha malmikasa siellä auton alla. Leafin vaihteistoon on saatavilla muutoskappaleet, johon alkuperäiset vetoakselit kiinnittyy. Tietenkin omien vetoakseleiden kestävyys voi seuraavana tulla pullonkaulaksi. Alkuperäiset nivelet putsailin ja kävin jo läpi ja kasasin uusilla kumeilla ja vaseliineilla, mutta ehkä jossain vaiheessa tulee aiheelliseksi etsiä jotain vahvempaa tilalle.
Seuraavana askeleena on alkaa sovittelemaan moottori-voimansiirtopakettia paikalleen ja miettimään muiden komponenttien lopullista paikkaa. Alkuperäiset pitkittäiset moottorintukiraudat tulevat toimimaan myös tässä kiinnityksessä oleellisessa osassa, vaihdelaatikon etukannakkeellekin löytynee käyttöä. Koko moottorikompleksi ei tule mahtumaan yhtenä nippuna suunniteltuun paikkaan, vaan laturiosuus tulee johonkin erikseen. Asia oli tiedossa jo alusta saakka eli laturin ja invertterin välille pitää vetää kaksi kaapelia, jotta saa virran kulkemaan.
Akuston osalta en ole päätöstä vielä tehnyt, mutta todennäköisimpänä tässä vaiheessa mielessä Tesla Model 3:n akkuja. Asennus takatilan lattian päälle sisäpuolelle ja niiden päälle välipohja. Saapa nähdä, kunhan siihen vaiheeseen pääsee. Tuolla virityksellä lattia nousisi sisällä ehkä kymmenen senttiä. Joku kun kuitenkin miettii, että miksi ei myös Teslan konetta, niin ihan vain siksi että Leaf-harrastajia ja ratkaisuja on tehty paljon enemmän ja siksi tietoa enemmän saatavilla. Toisekseen siksi, että nykyisillä katsastusmääräyksillä sopivan koneen löytäminen ja sillä leiman saaminen olisi voinut olla vielä työläämpi rasti kuin tämä. Leafin konettakin saa toki piristettyä jos/kun sille joskus tarve tulee.
Tölkki näyttää nyt tältä, mutta ympäristöä toki siivottu kuvan ottamisen jälkeen:
Koripuolen hitsaushommia ei siis ollut kovinkaan paljon tiedossa. Kuskinpuolen etulokasuoja meni tosiaan vaihtoon, kuten myös kuskin puolen takahelma. Hanttimiehen takapyöränkotelossa oli vähän parsittavaa, takakaaret sai naputeltua suoraksi ilman vaihtoa. Takaluukun alanurkka vaatii vielä uutta peltiä, mutta sen otan työn alle, kunhan käytän luukun autosta irti.
Koska projekti alkoi tuntumaan aika olemattomalta vähine korikorjauksineen, piti sitten keksiä jotain muuta “näprättävää” tuleviksi vuosiksi. Tämä uusi visio on sitten todennäköisesti liian iso haaste toteutettavaksi, mutta kokeillaan kuitenkin. Nimittäin sähkökonversio.
Paikallaan oleva kone ja vaihdelaatikko sai siis lähteä muiden harrastajien hoteisiin. Tankki, jäähdytin yms ylimääräinen lähti myös pois tilaa ja painoa viemästä, vielä riittää letkuja ja vaihteensiirtomekanismeja purettavaksi asti. Moottoritilasta purin koneen liittyvät vähäiset sähköt pois tieltä ja leikkelin ylimääräistä peltiä tulevan koneen tieltä ja putsasin ruosteet ja pistin pohjamaalit päälle. Pyöräkoteloista ja alustasta on helvetillisen savikerroksen alta löytynyt tervettä peltiä, joten niitäkin on hinkattu ja putsailtu maalausvalmiuteen. Joiltain osin on pohjamaalattukin.
Tekniikkapuolen osalta päädyin lopulta Nissan Leaf Gen2 110kw –versioon voimansiirtoineen. Noita Leafin moottoripaketteja on maailman romuttamot täynnä ja hinnat näin ollen varsin kuluttajaystävällisiä. Itse konepaketin – moottori, “vaihteisto”, invertteri, 6.6kW laturi – tilasin yhden Openinverter-kontaktin kautta. Hänen kautta tuli myös Zombieverter VCU, joku Bemarin sähköinen kaasupoljin, vesipumppu ja mitähän kaikkea otinkaan. Rojuläjää tallin lattialla pakettien purkamisen jälkeen:
Yleistä informaatiota Leafin moottorikokoonpanosta jos joku ei tiedä, mutta asia sattuu kiinnostamaan: Moottorikokonaisuus koostuu kolmesta päällekäin asennetusta komponentista, joiden kokonaiskorkeus on 69cm ja -paino n. 130kg. Alimmaisena on itse moottori ja tähän kiinnittyy vaihteisto. Tämä osuus on noin 33cm korkea ja painaa noin 80kg. Keskimmäisenä on invertteri, 12cm korkea ja ylimmäisenä laturi (sisältää toki muutakin elektroniikkaa) 24cm korkeana.
Tässä tapauksessa kun moottori tulee asennukseen eri päin kuin Leafissa alkujaan, muutetaan moottorin pyörimissuunta vastapäivään pari kontaktia kääntämällä. Sähkömoottorin ei pitäisi välittää siitä, mihin päin se pyörii ja näitä toteutuksia on muillakin käytössä. Ainoastaan vaihteisto-osuus saattaa tykätä vähän huonoa tästä voitelumielessä, mutta senkään osalta ei ole silmiin pistänyt erityisiä ongelmia. Ja toisaalta noita vaihteistoja saa parilla sadalla, niin ei kovin kallis kokeilu tässä tapauksessa.
Alkuperäistä vaihteistoa en halua käyttää useastakaan syystä. Alkuperäisen vaihteiston kestävyys ylipäänsä merkittävämpänä mielessä. Ja tietenkin siitä syystä että sehän on tällaisissa tapauksissa periaatteessa ihan turha malmikasa siellä auton alla. Leafin vaihteistoon on saatavilla muutoskappaleet, johon alkuperäiset vetoakselit kiinnittyy. Tietenkin omien vetoakseleiden kestävyys voi seuraavana tulla pullonkaulaksi. Alkuperäiset nivelet putsailin ja kävin jo läpi ja kasasin uusilla kumeilla ja vaseliineilla, mutta ehkä jossain vaiheessa tulee aiheelliseksi etsiä jotain vahvempaa tilalle.
Seuraavana askeleena on alkaa sovittelemaan moottori-voimansiirtopakettia paikalleen ja miettimään muiden komponenttien lopullista paikkaa. Alkuperäiset pitkittäiset moottorintukiraudat tulevat toimimaan myös tässä kiinnityksessä oleellisessa osassa, vaihdelaatikon etukannakkeellekin löytynee käyttöä. Koko moottorikompleksi ei tule mahtumaan yhtenä nippuna suunniteltuun paikkaan, vaan laturiosuus tulee johonkin erikseen. Asia oli tiedossa jo alusta saakka eli laturin ja invertterin välille pitää vetää kaksi kaapelia, jotta saa virran kulkemaan.
Akuston osalta en ole päätöstä vielä tehnyt, mutta todennäköisimpänä tässä vaiheessa mielessä Tesla Model 3:n akkuja. Asennus takatilan lattian päälle sisäpuolelle ja niiden päälle välipohja. Saapa nähdä, kunhan siihen vaiheeseen pääsee. Tuolla virityksellä lattia nousisi sisällä ehkä kymmenen senttiä. Joku kun kuitenkin miettii, että miksi ei myös Teslan konetta, niin ihan vain siksi että Leaf-harrastajia ja ratkaisuja on tehty paljon enemmän ja siksi tietoa enemmän saatavilla. Toisekseen siksi, että nykyisillä katsastusmääräyksillä sopivan koneen löytäminen ja sillä leiman saaminen olisi voinut olla vielä työläämpi rasti kuin tämä. Leafin konettakin saa toki piristettyä jos/kun sille joskus tarve tulee.
Tölkki näyttää nyt tältä, mutta ympäristöä toki siivottu kuvan ottamisen jälkeen:
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: T3 Coach
Virtuaalipeukutukset projektille täältä! Minkäslaiset noi leafin omat akut ovat, nehän ovat lämmönhallintaltaan passiiviset, joten siinä mielessä helppo integroida (ja vissiin norjasta purkaamoilta löytyy suht hyvin).
< 15kWh/100km
-
- Vasta alkaja
- Viestit: 20
- Liittynyt: 01.10.2020 06:45
Re: T3 Coach
Leafin akkuja on tosiaan käytetty näissä konversioissa paljonkin, koska ne on pieniä irtomoduuleja, joita voi sirotella ympäri autoa haluamiinsa paikkoihin. Siksi itsellä ne vähän vieroksuttaa, koska eivät juttujen perusteella ole niin pitkäikäisiä. Myynnissä on tuhottomasti jotain 65% alkuperäisestä kapasiteetista jäljellä olevia akustoja, mutta ihan ilmaiseksi ei niitäkään saa. Juurikaan kalliimmaksi ei tule mainitut Tesla Model 3:n akut, jotka tässä vaiheessa tuntuisivat mielekkäämmiltä. Toisaalta saahan noita Leafin moduuleja ostettua ja uusittua vaikka yksitellen. Uudet maksaa vajaan satasen kappale. Kuvia ja speksejä näistä moduuleista löytyy vaikka tuolta https://evbatterycenter.com/HAC4/index. ... Itemid=686. Sisällä Leafin akustossa näyttää tuolta https://www.qnovo.com/blogs/inside-the- ... issan-leaf
Mutta ei nekään tosiaan ole vielä poissuljettu ratkaisu. Pitää katsoa tässä mihin ajatukset etenee
Mutta ei nekään tosiaan ole vielä poissuljettu ratkaisu. Pitää katsoa tässä mihin ajatukset etenee