"Raato" saapui uuteen perheeseen.
Raato on toki suhteellinen käsite, joten katsotaan saako tuo uuden nimen. Mutta se syntyy sitten kun syntyy.
Vähän on ostosta tutkittukin. Mukana tulleet varaosat tyhjennetty kyydistä ja vararengas ja suksiboksi katolta. Vuosien majailu auton katolla oli ainakin syönyt enimmän elastisuuden vararenkaan kiinnitysliinoista, ja itse vararengas oli ilmeisesti riittävän raskas asumaan vakituisesti kattotelineillä, tai sitten kattotelineiden istuvuus tölkin kiskoihin ei ole paras mahdollinen, mutta siellähän oli käynyt vähän vauriota. Täytyy jollain tavalla ehjätä nuo kohdat, ettei lähde syömään tuosta peltiä pidemmälle.
Pakkilukkoa yritin ehjätä, meni vähän turhan helposti pakin puolelle. Väänsin korvaa suoremmaksi, nyt ehkä toimii vähän paremmin.
Oikean puolen etu- ja takavalo ei toiminut, sulakkeen, takaumpion ja johtoreitin tutkimisen jälkeen syylliseksi taisi paljastua huono kontakti hätävilkkukatkaisijan liittimessä. Minä kyllä vihaan sitä katkaisijaa.
Muutenhan tässä on juuri ja juuri malttanut odotella tilaisuutta katsastaa tämä. Nuo etuiskarit vaatinevat huomiota jossain vaiheessa, täytyy kahtella joku sopiva rako sille hommalle. Vähän löysäthän ne taitavat olla, kun isomman töyssyn heijauksen kuoletus ei ihan välitön ole.
1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Hopukka"
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Nonni, ensin lyhyesti, paremmalla ajalla pidemmästi:
Kävin toukokuussa katsastusasemalla. Katsastussedällä oli muutama mielipide autosta, ja ihan hyvä etten lähtenyt niitä iskareita ensin vaihtamaan, koska olisi suorastaan vituttanut tehdä se ja sitten saada nuo muut huomiot ja joutua samalle osastolle hommiin uudestaan. Iskarit oli muuten poikki molemmat, se selittä aika hyvin miksei pahemmin vaimentaneet...
Kuusi viikkoa, muutama kymmenen työtuntia, paljon kiroilua, työkaluhankintoja ja jonkunasteista vitutusta myöhemmin:
Joku maa-/sähkövika siellä majailee, kaikki valot toimi kotoa lähtiessä, katsastusasemalle saapuessa ei toiminut ajovalot, katsurin testatessa ajovalot toimi, mutta sitten nuo oikean laidan parkki ja takavalo ei toiminut. Kaikki sulakkeet ehjiä. Jatkan tutkimuksia valokatkaisijan ja sulakeboksin suunnalta.
Kävin toukokuussa katsastusasemalla. Katsastussedällä oli muutama mielipide autosta, ja ihan hyvä etten lähtenyt niitä iskareita ensin vaihtamaan, koska olisi suorastaan vituttanut tehdä se ja sitten saada nuo muut huomiot ja joutua samalle osastolle hommiin uudestaan. Iskarit oli muuten poikki molemmat, se selittä aika hyvin miksei pahemmin vaimentaneet...
Kuusi viikkoa, muutama kymmenen työtuntia, paljon kiroilua, työkaluhankintoja ja jonkunasteista vitutusta myöhemmin:
Joku maa-/sähkövika siellä majailee, kaikki valot toimi kotoa lähtiessä, katsastusasemalle saapuessa ei toiminut ajovalot, katsurin testatessa ajovalot toimi, mutta sitten nuo oikean laidan parkki ja takavalo ei toiminut. Kaikki sulakkeet ehjiä. Jatkan tutkimuksia valokatkaisijan ja sulakeboksin suunnalta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Onnea tuoreesta leimasta! Tekemällä nämä vain valmistuu 
postitölkki-diisselitölkki-nelivetotölkki-lavatölkki
-
Hanttapuli
- AHUttaja
- Viestit: 2613
- Liittynyt: 25.04.2013 20:51
- Paikkakunta: Oulu
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Hienoa työtä!
T5 vm. 2009. 1.9 TDI. Pitkä paku.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Rehellisesti sanottuna tuli pariin otteeseen mieleen, että haukkasin liian ison palan, mutta minkäs siinä kohtaa enää teet, kun on puoli keulaa purettuna, ei sitä varsinaisesti enää korjaamollekaan ajeta...ketsa kirjoitti:Onnea tuoreesta leimasta! Tekemällä nämä vain valmistuu
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Hyvä juttuhan tässä oli se, että auton mukana tuli kohtalaisen kattava varaosakokoelma. Varastosta löytyi ylätukivarren puslat, alapallo, uudet iskarit ja niihin sopivat jatkopalat korotuksen vuoksi, vetarin suojakumi, sekä vaihtonavat taakse, niin ei tarvinnut niiden laakereiden kanssa alkaa leikkimään, vaikka toki laakeritkin löytyy. Eli lähtökohtaisesti ei tarvinnut lähteä yhtään osaa hankkimaan. Uudet pukit ostin, kun vanhoissa ei mitta riittänyt.
Ekana lähdin takapään kimppuun, koska navan irroituksesta oli kokemusta niin ajattelin alkaa tutusta hommasta. Ja tutustihan se alkoi, napamutterit niin saatanan kireällä. Vanha kikka, eli farmitunkilla avaimen päästä nostaminenkaan ei auttanut, kun oli niin jumissa, että koko auto alkoi nousta. Ehdin jo vähän kyselemään, että mitähän vittua nyt, kunnes päätin kokeilla vanhasta lapiosta irrottaa rikkoutuneen kahvan, ja voilá, siinä oli tarpeeksi vipua, että narahti. Ensin narahti oikea mutteri, sitten narahti lapion varsi, mutta käänsin toisin päin ja se yllättäen kesti ja sitten aukesi toinenkin.
Otin yhden puolen kerrallaan siis koko hoidon irti vetaria myöten, kun ulompi vetari on niin vittumainen alkaa availemaan sietä tukivarren sisältä, varsinkin kun tässä on aika tukevasti ruiskuteltu massaa ja sitten kaikkea savea siellä vielä sen päälle, niin hyvä kun pultin kantoja edes erotti. Jarrut tuli samalla todettua suhteellisen tuoreiksi, joten niitä ei ollut tarvetta alkaa uusimaan, vaikka mielessä sekin kävi että olisi samalla tehnyt.
Tietty kun tuon koko paketin irrottaa, niin meinasi olla ongelmia saada väännettyä se ulompi vetari irti tuosta navasta, kun tuppasi akseli pyörimään kädessä kun yritti pulttia vääntää, mutta lopulta keksin tökätä paketin irtonaiseen renkaaseen ja siinähän ne oli helppo sitten aukoa ja laittaa myös kiinni.
Sen verran toki osia tuli osteltua matkan varrella, että kaikki mitä irroitin, laitoin takaisin uusilla pulteilla ja muttereilla, paitsi vetareihin meni osa vanhoista pulteista takaisin jos oli kanta ehjä. Nordlockkia vielä väliin. Napaan ja jarrukilpeenkin tuli uutta pulttia, niin saa ehkä toisenkin kerran auki.
Nämä napahommelit meni suorastaan helposti, tai ainakin jälkeenpäin siltä tuntuu, verrattuna etupäähän. Tietty siinä kävi niin, että kun molempien napojen vaihdon jälkeen tempaisin kässärin päälle, katkesi vaijeri toiselta puolelta takaa, mikä aiheutti lievää vitutusta, mutta tässä kohtaa oli vielä toivoa siitä, että ehdin jälkitarkastusaikana uudelleen katsastamaan, jolloin sen korjaamisen voisi jättää myöhemmäksi, kun sitä ei enää tarkastettaisi. Noh, jokainen osaa varmaan lukea noista aiemmista kuvista kuinka se suunnitelma onnistui...
Ekana lähdin takapään kimppuun, koska navan irroituksesta oli kokemusta niin ajattelin alkaa tutusta hommasta. Ja tutustihan se alkoi, napamutterit niin saatanan kireällä. Vanha kikka, eli farmitunkilla avaimen päästä nostaminenkaan ei auttanut, kun oli niin jumissa, että koko auto alkoi nousta. Ehdin jo vähän kyselemään, että mitähän vittua nyt, kunnes päätin kokeilla vanhasta lapiosta irrottaa rikkoutuneen kahvan, ja voilá, siinä oli tarpeeksi vipua, että narahti. Ensin narahti oikea mutteri, sitten narahti lapion varsi, mutta käänsin toisin päin ja se yllättäen kesti ja sitten aukesi toinenkin.
Otin yhden puolen kerrallaan siis koko hoidon irti vetaria myöten, kun ulompi vetari on niin vittumainen alkaa availemaan sietä tukivarren sisältä, varsinkin kun tässä on aika tukevasti ruiskuteltu massaa ja sitten kaikkea savea siellä vielä sen päälle, niin hyvä kun pultin kantoja edes erotti. Jarrut tuli samalla todettua suhteellisen tuoreiksi, joten niitä ei ollut tarvetta alkaa uusimaan, vaikka mielessä sekin kävi että olisi samalla tehnyt.
Tietty kun tuon koko paketin irrottaa, niin meinasi olla ongelmia saada väännettyä se ulompi vetari irti tuosta navasta, kun tuppasi akseli pyörimään kädessä kun yritti pulttia vääntää, mutta lopulta keksin tökätä paketin irtonaiseen renkaaseen ja siinähän ne oli helppo sitten aukoa ja laittaa myös kiinni.
Sen verran toki osia tuli osteltua matkan varrella, että kaikki mitä irroitin, laitoin takaisin uusilla pulteilla ja muttereilla, paitsi vetareihin meni osa vanhoista pulteista takaisin jos oli kanta ehjä. Nordlockkia vielä väliin. Napaan ja jarrukilpeenkin tuli uutta pulttia, niin saa ehkä toisenkin kerran auki.
Nämä napahommelit meni suorastaan helposti, tai ainakin jälkeenpäin siltä tuntuu, verrattuna etupäähän. Tietty siinä kävi niin, että kun molempien napojen vaihdon jälkeen tempaisin kässärin päälle, katkesi vaijeri toiselta puolelta takaa, mikä aiheutti lievää vitutusta, mutta tässä kohtaa oli vielä toivoa siitä, että ehdin jälkitarkastusaikana uudelleen katsastamaan, jolloin sen korjaamisen voisi jättää myöhemmäksi, kun sitä ei enää tarkastettaisi. Noh, jokainen osaa varmaan lukea noista aiemmista kuvista kuinka se suunnitelma onnistui...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Sitten hypättiin etupään kimppuun. Jos olisin etukäteen arvannut homman laajuuden, olisi voinut jäädä tekemättä itse. Kuskin puolelle piti siis vaihtaa iskari, alapallo sekä ylätukivarren hela.
Ensin siis jarru irti, yläpallo irti ja jousi nippuun. Iskarin irrottaminen oli sitten jopa helppoa, koska sehän oli tosiaan poikki.
Alapallon irroitusta varten piti tietysti repiä kaikki mahdollinen tieltä, ainakin jotta homma on helpompaa. Tässä mallissa on irroitettava alatukivarren pää, ja alapallo siinä kiinni. Omat taidot ja työkalut ei riittäneen alapallon vaihtoon, joten kiikutin tukivarren pään ja uuden alapallon läheiseen huoltoon, jossa vaihtoivat sen. Vähän alle 30€ tuli hintaa vaihdolle, oli ilmeisesti aika tiukassa. Oli kuulemma asentaja hetken etsinyt pihalta alapallon vaihtoon tulossa olevaa VW Caravellea, kunnes oli saanut käsiinsä pienen kangaskassin jossa osat.
Ylätukivarren etupään puoleinen hela oli rikki, sisäholkki oli ihan vinossa, ja sen varmaan selittää ainakin osittain se, että sen puolen se säätölevy tms. oli asennettu väärään väliin, ihan viimeiseksi mutterin alle. Ja löysälläkin oli mutteri.
Ylätukivarren heloja päätin myös yrittää itsekseni vaihtaa, vaikka se vähän etukäteen jännitti. Lämpöä ja liukuvasaraa ja niillä sai helan sisäosan irti, ulkokuorelle piti näyttää vähän enempikin väkivaltaa ennen kuin irtosivat. Varsinkin se ehjempi hela, jonka päätin vaihtaa "kun se nyt kerran on irti", oli aika saatanan tiukassa. Mutta lopulta sekin tuli ulos, vähän eri muodossa kuin oli ollut.
Uusien helojen laittokin vähän jännitti, kävin hankkimassa M16 kierretangon ja sen ja muttereiden avulla ruuvailin ensin toisen helan paikoilleen. Toisen kohdalla sitten antautui joko mutterin tai kierretangon jengat, ja piti turvautua rälläkkään, että saan kierretangon pois tukivarresta. Eikä ollut hela paikallaan. Sattumalta tuli rälläkkää lainatessa asia puheeksi isäni kanssa, ja hänellä oli ylimääräinen ruuvipenkki jonka toimitti minulle, ja vaikka se pieni ruuvipenkki olikin, niin oli sillä jopa naurettavan helppo puristaa hela paikalleen. Puolen metrin jatkovarsi ruuvipenkin vääntötangolle riitti, eikä ruuvipenkkikään ollut kunnolla kiinni missään.
Lopulta oli siis aika laittaa asioita jo takaisin kiinnikin, tämä purku- ja vaihtovaihe oli kestänyt kaksi viikkoa kun koko ajan tuli uusia ongelmia eteen ja välillä satoi niin perkeleesti ettei kiinnostanut puuhastella ulkona, ja sitten vielä työtkin haittasi harrastusta. Tietysti siinä kohtaa kun huolellisesti on miettinyt mites nämä nyt sitten laitetaan, ja on lopulta alapallo kiinni, ylätukivarsi kiinni, iskari kiinni, jousi vapautettu, yläpallo kiinni, huomaa, että vetari puuttuu. No kyllähän se puoliväkivalloin tuosta kallistuksenvakaajan vaimikäseoli ja laakeripesän vaikukahänoli välistä menee, mutta eihän se taivu tuonne napaan. Joten tietysti yläpalloa irti ja asioita uudestaan sovittamaan.
Sitten kun on vetari lopulta saatu kohdilleen ja kaikki on valmista, pitää tietysti vielä huomata, että se jarru olisi kannattanut kasata myös oikeassa välissä. Eli yläpallo irti ja....
Tässä kohtaa piti lopulta jo turvautua alamittaisiin avustajiin, alkoi olla jo nähty tuo yläpallon kiinnittely.
Mutta valmista tuli lopulta. Toisesta puolesta...
Ensin siis jarru irti, yläpallo irti ja jousi nippuun. Iskarin irrottaminen oli sitten jopa helppoa, koska sehän oli tosiaan poikki.
Alapallon irroitusta varten piti tietysti repiä kaikki mahdollinen tieltä, ainakin jotta homma on helpompaa. Tässä mallissa on irroitettava alatukivarren pää, ja alapallo siinä kiinni. Omat taidot ja työkalut ei riittäneen alapallon vaihtoon, joten kiikutin tukivarren pään ja uuden alapallon läheiseen huoltoon, jossa vaihtoivat sen. Vähän alle 30€ tuli hintaa vaihdolle, oli ilmeisesti aika tiukassa. Oli kuulemma asentaja hetken etsinyt pihalta alapallon vaihtoon tulossa olevaa VW Caravellea, kunnes oli saanut käsiinsä pienen kangaskassin jossa osat.
Ylätukivarren etupään puoleinen hela oli rikki, sisäholkki oli ihan vinossa, ja sen varmaan selittää ainakin osittain se, että sen puolen se säätölevy tms. oli asennettu väärään väliin, ihan viimeiseksi mutterin alle. Ja löysälläkin oli mutteri.
Ylätukivarren heloja päätin myös yrittää itsekseni vaihtaa, vaikka se vähän etukäteen jännitti. Lämpöä ja liukuvasaraa ja niillä sai helan sisäosan irti, ulkokuorelle piti näyttää vähän enempikin väkivaltaa ennen kuin irtosivat. Varsinkin se ehjempi hela, jonka päätin vaihtaa "kun se nyt kerran on irti", oli aika saatanan tiukassa. Mutta lopulta sekin tuli ulos, vähän eri muodossa kuin oli ollut.
Uusien helojen laittokin vähän jännitti, kävin hankkimassa M16 kierretangon ja sen ja muttereiden avulla ruuvailin ensin toisen helan paikoilleen. Toisen kohdalla sitten antautui joko mutterin tai kierretangon jengat, ja piti turvautua rälläkkään, että saan kierretangon pois tukivarresta. Eikä ollut hela paikallaan. Sattumalta tuli rälläkkää lainatessa asia puheeksi isäni kanssa, ja hänellä oli ylimääräinen ruuvipenkki jonka toimitti minulle, ja vaikka se pieni ruuvipenkki olikin, niin oli sillä jopa naurettavan helppo puristaa hela paikalleen. Puolen metrin jatkovarsi ruuvipenkin vääntötangolle riitti, eikä ruuvipenkkikään ollut kunnolla kiinni missään.
Lopulta oli siis aika laittaa asioita jo takaisin kiinnikin, tämä purku- ja vaihtovaihe oli kestänyt kaksi viikkoa kun koko ajan tuli uusia ongelmia eteen ja välillä satoi niin perkeleesti ettei kiinnostanut puuhastella ulkona, ja sitten vielä työtkin haittasi harrastusta. Tietysti siinä kohtaa kun huolellisesti on miettinyt mites nämä nyt sitten laitetaan, ja on lopulta alapallo kiinni, ylätukivarsi kiinni, iskari kiinni, jousi vapautettu, yläpallo kiinni, huomaa, että vetari puuttuu. No kyllähän se puoliväkivalloin tuosta kallistuksenvakaajan vaimikäseoli ja laakeripesän vaikukahänoli välistä menee, mutta eihän se taivu tuonne napaan. Joten tietysti yläpalloa irti ja asioita uudestaan sovittamaan.
Sitten kun on vetari lopulta saatu kohdilleen ja kaikki on valmista, pitää tietysti vielä huomata, että se jarru olisi kannattanut kasata myös oikeassa välissä. Eli yläpallo irti ja....
Tässä kohtaa piti lopulta jo turvautua alamittaisiin avustajiin, alkoi olla jo nähty tuo yläpallon kiinnittely.
Mutta valmista tuli lopulta. Toisesta puolesta...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Sitten siirryttiin toiselle puolelle. Prosessi suunnilleen sama, iskarin vaihto, mutta tälle puolelle oli vetarin sisempi suojakumi vaihdettava, alapallon ja ylätukivarren helan sijaan. Olin sitä suojakumia jo kokeillut vaihtaa auton alla liimattavaan malliin, jos vaikka olisi välttynyt nivelen irroitukselta, mutta eihän se ollut kovin helppoa, eikä se yleismallinen suojakumi sopinut, vetarin pultit olisi jäänyt kumin sisään ja niiden kannat tulee liikaa ulos nivelestä, niin suojakumi ei pysynyt päällä.
Eli siis tällekin puolelle, huomattavasti nopeammin ja vähemmällä päänvaivalla kun oli tuttua hommaa, yläpallo auki, jarru irti, jousi kasaan ja iskari pois. Sitten perässä vielä vetari irti navasta ja suojakumin vaihtoon.
Tälläkin puolella oli iskari siis poikki, vähän eri kohdasta kuin toisella.
Sitten paketti takaisin kasaan, uusin pultein, tällä kertaa muistaen laittaa sekä vetari, että jarru oikeassa vaiheessa paikalleen...
Sitten siihen perään vielä se katkenneen käsijarruvaijerin vaihto. Varaosia ihmetellessä tuli tutkittua niitä varaosanumeroita, ja ilmeisesti on niin, että takapotkussa on molemmilla puolilla sama vaijeri, mutta syncrossa on eri puolilla vähän eri pituinen vaijeri, joista toinen ehkä sama kuin takapotkun. Niin, että takapotkun vaijereita on varaosanumeron perässä olevilla kirjaimilla A, B ja C, kun syncrossa olisi muuten sama mutta E, tai jotenkin niin. Motonetissä oli hyllyssä vaan tuota takapotkuun korvamerkittyä vaijeria, jonka sitten otin, ja ei noissa taida mitään muuta eroa olla kuin että tuossa uudessa vaijerissa on metallinen tuo jarrukilpeen uppoava holkki. Joka on muuten aika vittumainen asia, koska tuo jarrukilpi alkaa olla jo vähän "turvonnut", ja muovinen holkki olisi antanut vähän mukavammin periksi kun sitä survoo siihen kutistuneeseen reikään, mutta tuon metallisen kanssa sai vähän suostutella enempi. Mutta sinne se meni lopulta.
Tämän jälkeen oltiinkin sitten siinä tilanteessa, että hommasin uuden katsastusajan. Hylkylapussa ollut rekkarikilven valo oli myös jo vaihdettu, ja parkkivaloasia puolestaan todettu niin vittumaiseksi, kun vikaa ei löytynyt vaikka tutkin kaikkien valojen ja maapisteiden liitokset ja purin perävaunupistokkeen liitokset. Päätin, että ne on korkeintaan huomautuksia, jos joku parkki ei toimi, ja kuten uudemmasta lapusta huomataan ja aiemmin mainitsin, niinhän siinä kävi. Muuten kelpasi korjaukset, vaikka menikin ihan täytenä katsastuksena uudestaan. Vähän jänskätti ne takalaakerit, kun ne vaihtonavat oli vaan osastoa "pitäisi olla hyvät", mutta eihän niissäkään siis uusia laakereita ollut.
Valot muuten tuntuu nyt toimivan, kun lainasin Punukasta valonkatkaisijan toisen harrastajan vihjeen perusteella, nyt on tilauksessa jo uusikin.
Perävaunupistokkeen liitoksista muuten sen verran, että nätisti oli johdot vedetty, kerran oli kaapeli päässyt sulamaan varmaankin turboon tai pakosarjaan osuessaan, ja taidokkaasti oli teipillä korjattu, niin saattoi siellä vikaakin olla, varsinkin kun yleismittarilla sieltä pistokkeesta löytyi 1 vaihe ja 6 maata, virrat pois päältä. Mutta sitä minä en kyllä ikinä tule käsittämään, että minkä takia ne johtoliitokset pitää tehdä mahdollisimman läheltä jotain auton liitintä, jotta liitoksia purkaessa on hiton vähän johtoa jäljellä johon tehdä korjauksia. Ja vielä siltä puolelta liitintä joka on vaikeampi vaihtaa.
Eli siis tällekin puolelle, huomattavasti nopeammin ja vähemmällä päänvaivalla kun oli tuttua hommaa, yläpallo auki, jarru irti, jousi kasaan ja iskari pois. Sitten perässä vielä vetari irti navasta ja suojakumin vaihtoon.
Tälläkin puolella oli iskari siis poikki, vähän eri kohdasta kuin toisella.
Sitten paketti takaisin kasaan, uusin pultein, tällä kertaa muistaen laittaa sekä vetari, että jarru oikeassa vaiheessa paikalleen...
Sitten siihen perään vielä se katkenneen käsijarruvaijerin vaihto. Varaosia ihmetellessä tuli tutkittua niitä varaosanumeroita, ja ilmeisesti on niin, että takapotkussa on molemmilla puolilla sama vaijeri, mutta syncrossa on eri puolilla vähän eri pituinen vaijeri, joista toinen ehkä sama kuin takapotkun. Niin, että takapotkun vaijereita on varaosanumeron perässä olevilla kirjaimilla A, B ja C, kun syncrossa olisi muuten sama mutta E, tai jotenkin niin. Motonetissä oli hyllyssä vaan tuota takapotkuun korvamerkittyä vaijeria, jonka sitten otin, ja ei noissa taida mitään muuta eroa olla kuin että tuossa uudessa vaijerissa on metallinen tuo jarrukilpeen uppoava holkki. Joka on muuten aika vittumainen asia, koska tuo jarrukilpi alkaa olla jo vähän "turvonnut", ja muovinen holkki olisi antanut vähän mukavammin periksi kun sitä survoo siihen kutistuneeseen reikään, mutta tuon metallisen kanssa sai vähän suostutella enempi. Mutta sinne se meni lopulta.
Tämän jälkeen oltiinkin sitten siinä tilanteessa, että hommasin uuden katsastusajan. Hylkylapussa ollut rekkarikilven valo oli myös jo vaihdettu, ja parkkivaloasia puolestaan todettu niin vittumaiseksi, kun vikaa ei löytynyt vaikka tutkin kaikkien valojen ja maapisteiden liitokset ja purin perävaunupistokkeen liitokset. Päätin, että ne on korkeintaan huomautuksia, jos joku parkki ei toimi, ja kuten uudemmasta lapusta huomataan ja aiemmin mainitsin, niinhän siinä kävi. Muuten kelpasi korjaukset, vaikka menikin ihan täytenä katsastuksena uudestaan. Vähän jänskätti ne takalaakerit, kun ne vaihtonavat oli vaan osastoa "pitäisi olla hyvät", mutta eihän niissäkään siis uusia laakereita ollut.
Valot muuten tuntuu nyt toimivan, kun lainasin Punukasta valonkatkaisijan toisen harrastajan vihjeen perusteella, nyt on tilauksessa jo uusikin.
Perävaunupistokkeen liitoksista muuten sen verran, että nätisti oli johdot vedetty, kerran oli kaapeli päässyt sulamaan varmaankin turboon tai pakosarjaan osuessaan, ja taidokkaasti oli teipillä korjattu, niin saattoi siellä vikaakin olla, varsinkin kun yleismittarilla sieltä pistokkeesta löytyi 1 vaihe ja 6 maata, virrat pois päältä. Mutta sitä minä en kyllä ikinä tule käsittämään, että minkä takia ne johtoliitokset pitää tehdä mahdollisimman läheltä jotain auton liitintä, jotta liitoksia purkaessa on hiton vähän johtoa jäljellä johon tehdä korjauksia. Ja vielä siltä puolelta liitintä joka on vaikeampi vaihtaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Hetikohta leiman jälkeen alkoi kuulumaan naputusta. No tietysti kaikkea mahdollista yritin miettiä mikä voisi olla löysällä tms., kun veto päällä ei tuntunut mutta ilman kaasua rullatessa naputti. Ei ollut merkitystä oliko decoupleri päällä vai ei, vaikka sen toiminnastakaan ei ollut ihan varmuutta, kun oli päässyt nupin kiinnitys paneeliin aukeamaan, ja nupin vetely ja työntely lähinnä liikutti koko namiskaa.
Joka tapauksessa, diagnoosi osoitti takavetariin, oikealle puolelle. Nappasin sieltä tikun pois, kunhan olin ensin korjannut tuon DC:n namiskan ja varmistunut, että on tosiaan neliveto päällä. Ja johan loppui naputus. Eipä siinä, onneksi oli takavetari. Akseli pöydälle odottamaan huoltoaikaa, ja pari päivää ajeltiin etuvetoisena, kunnes oli aikaa perehtyä. Varaosavarastossa olisi ollut yksi valmis akseli nivelineen, mutta rasvoista päätellen oli selvästi suoraan autosta purettu, niin viitsinyt laittaa alle kun en tiennyt oliko nivelet missä kunnossa, tai miksi otettu irti. Joten tein seuraavaksi helpoimman ratkaisun: molemmat nivelet irti ja uudet tilalle, kun oli valmiiksi jemmassa Löbröjä. Jätetään vanhat nivelet odottamaan inspiraatiota, tutkitaan sitten joskus kumpi oli rikki.
Sellainenkin huomio tuli tehtyä, että takanaparemontin yhteydessä oli vetarit käyneet irti ja suurimman osan pulteista olin uusinut. Joitain vanhoja hyväkuntoisia meni takaisin, ja niitähän tuli näköjään laitettua kolmea eri pituutta samaan niveleen, ja sen verran vielä totesin, että nuo kaikki oli sisemmästä nivelestä, ja kuten kuvista näkee, tuo pisin on jo liian pitkä taakse sisälle, se on hangannut laatikon kylkeen. Laatikossa vastaavassa kohdassa kulumajälkeä.
Joka tapauksessa uusilla nivelillä keppi takaisin, ja ajo voi jatkua myös takavedolla ilman naputusta. Ja voi keskittyä seuraaviin häiriötekijöihin, joita olisi ainakin jumittunut lämppärin hana joka pitää ajo-olosuhteet jopa Suomen kesässä vähän liian lämpiminä, sekä pyyhkijät kolisevat ikävästi ja niiden rata on jotenkin pielessä, joten ne vaativat vähän tutkimista. Paisarin anturin toimintahäiriöitä tuntuu olevan muillakin liikkeellä, se pitäisi myös tarkastaa.
Valovikaa tutkiessa purettu perävaunupistoke tulikin jo uusittua, joskin tilapäisesti tyylikkäästi vedin sokeripaloilla liitokset konehuoneessa kun ei ollutkaan sopivia liittimiä ja oli jo johdot poikki. 
Täytyy hankkia jotain kunnon liittimiä jossain vaiheessa.
Akulle vedin myös päävirtakatkaisijan, niin ei tarvitse akunkenkää irrotella aina pidemmässä pysäköinnissä, virranhukkaus kun on vielä selvittämättä. Täytyy tosin tuokin miettiä jossain kohtaa parempaan paikkaan, nyt on vähän hankalasti.
Joka tapauksessa, diagnoosi osoitti takavetariin, oikealle puolelle. Nappasin sieltä tikun pois, kunhan olin ensin korjannut tuon DC:n namiskan ja varmistunut, että on tosiaan neliveto päällä. Ja johan loppui naputus. Eipä siinä, onneksi oli takavetari. Akseli pöydälle odottamaan huoltoaikaa, ja pari päivää ajeltiin etuvetoisena, kunnes oli aikaa perehtyä. Varaosavarastossa olisi ollut yksi valmis akseli nivelineen, mutta rasvoista päätellen oli selvästi suoraan autosta purettu, niin viitsinyt laittaa alle kun en tiennyt oliko nivelet missä kunnossa, tai miksi otettu irti. Joten tein seuraavaksi helpoimman ratkaisun: molemmat nivelet irti ja uudet tilalle, kun oli valmiiksi jemmassa Löbröjä. Jätetään vanhat nivelet odottamaan inspiraatiota, tutkitaan sitten joskus kumpi oli rikki.
Sellainenkin huomio tuli tehtyä, että takanaparemontin yhteydessä oli vetarit käyneet irti ja suurimman osan pulteista olin uusinut. Joitain vanhoja hyväkuntoisia meni takaisin, ja niitähän tuli näköjään laitettua kolmea eri pituutta samaan niveleen, ja sen verran vielä totesin, että nuo kaikki oli sisemmästä nivelestä, ja kuten kuvista näkee, tuo pisin on jo liian pitkä taakse sisälle, se on hangannut laatikon kylkeen. Laatikossa vastaavassa kohdassa kulumajälkeä.
Joka tapauksessa uusilla nivelillä keppi takaisin, ja ajo voi jatkua myös takavedolla ilman naputusta. Ja voi keskittyä seuraaviin häiriötekijöihin, joita olisi ainakin jumittunut lämppärin hana joka pitää ajo-olosuhteet jopa Suomen kesässä vähän liian lämpiminä, sekä pyyhkijät kolisevat ikävästi ja niiden rata on jotenkin pielessä, joten ne vaativat vähän tutkimista. Paisarin anturin toimintahäiriöitä tuntuu olevan muillakin liikkeellä, se pitäisi myös tarkastaa.
Valovikaa tutkiessa purettu perävaunupistoke tulikin jo uusittua, joskin tilapäisesti tyylikkäästi vedin sokeripaloilla liitokset konehuoneessa kun ei ollutkaan sopivia liittimiä ja oli jo johdot poikki.
Täytyy hankkia jotain kunnon liittimiä jossain vaiheessa.Akulle vedin myös päävirtakatkaisijan, niin ei tarvitse akunkenkää irrotella aina pidemmässä pysäköinnissä, virranhukkaus kun on vielä selvittämättä. Täytyy tosin tuokin miettiä jossain kohtaa parempaan paikkaan, nyt on vähän hankalasti.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Viime kerran jälkeen vanhat vetarin nivelet tutkittu. Todettu, että toisessa (jos oikein muistan miten pöydälle ne laskin, niin sisemmässä) oli vain neljä kuulaa. 
Oli myös selvää kulumaa kaikissa osissa, joten se meni roskiin. Kävin ulkoisesti puristelemassa suojakumeja, että tuntuisiko siellä vaikka pari kuulaa jos olisin jotenkin onnistunut turaamaan siitä nivelestä pari kuulaa irti, kun niitä tarkastelin silloin navan vaihdon yhteydessä. Mahdollisuudet sille olisi teoriassa, koska pidin akselia pystyssä kun asensin niveliä takaisin akseliin. Mutta ei ainakaan käsikopelossa tuntunut, kai ne siellä säilyy jos ne siellä on...
Muutamia pieniä ominaisuuksia tässä ajellessa havainnut, joihin täytyy joskus perehtyä, yksi niistä on kuumana syttyvä jäähdytysnesteen merkkivalo, litkua on kyllä koneessa ja aina uuden käynnistyksen yhteydessä valo kyllä sammuu. Jollain muullakin taisi juuri olla samoja ongelmia, täytyy jossain vaiheessa tutkia mitäs ne ratkaisut siihen oli.
Auto on myös alkanut merkkaamaan reviiriä aika huolella, ja pikaisella sormitestillä diagnosoin vuodon polttoaineeksi, öljyksi liian kirkasta ja jäähdytysnesteeksi liian liukasta, ja lisäksi kumpaakaan ei ole merkittävästi kadonnut. Osa suuttimien paluuletkuista on juuresta märkiä, ja ykkösen ja nelosen juurella näkyi ihan lammikot, joten vaihdoin niihin ensiavuksi ne letkut, jemmasta löytyi juuri niihin riittävä pätkä letkua, täytyy hakea kaupasta lisää jos menee enempikin uusiksi.
Pyyhkijöiden toimintaa pitää myös tutkia. Olisikohan vika mekanismissa vai moottorissa vai missä, kun pyyhkijät ei pysähdy ala-asentoon, vaan ne käy siellä ja tulee vähän takaisin ylös? Siten, että pysähtyneenä sulat on suunnilleen vaakasuorassa, mutta kun ne käy alhaalla niin niiden pää käy ihan pellin puolella. Vastaavasti sitten ylhäällä ei nouse pystysuoraan asti, vaan jää vajaaksi.
Oli myös selvää kulumaa kaikissa osissa, joten se meni roskiin. Kävin ulkoisesti puristelemassa suojakumeja, että tuntuisiko siellä vaikka pari kuulaa jos olisin jotenkin onnistunut turaamaan siitä nivelestä pari kuulaa irti, kun niitä tarkastelin silloin navan vaihdon yhteydessä. Mahdollisuudet sille olisi teoriassa, koska pidin akselia pystyssä kun asensin niveliä takaisin akseliin. Mutta ei ainakaan käsikopelossa tuntunut, kai ne siellä säilyy jos ne siellä on... Muutamia pieniä ominaisuuksia tässä ajellessa havainnut, joihin täytyy joskus perehtyä, yksi niistä on kuumana syttyvä jäähdytysnesteen merkkivalo, litkua on kyllä koneessa ja aina uuden käynnistyksen yhteydessä valo kyllä sammuu. Jollain muullakin taisi juuri olla samoja ongelmia, täytyy jossain vaiheessa tutkia mitäs ne ratkaisut siihen oli.
Auto on myös alkanut merkkaamaan reviiriä aika huolella, ja pikaisella sormitestillä diagnosoin vuodon polttoaineeksi, öljyksi liian kirkasta ja jäähdytysnesteeksi liian liukasta, ja lisäksi kumpaakaan ei ole merkittävästi kadonnut. Osa suuttimien paluuletkuista on juuresta märkiä, ja ykkösen ja nelosen juurella näkyi ihan lammikot, joten vaihdoin niihin ensiavuksi ne letkut, jemmasta löytyi juuri niihin riittävä pätkä letkua, täytyy hakea kaupasta lisää jos menee enempikin uusiksi.
Pyyhkijöiden toimintaa pitää myös tutkia. Olisikohan vika mekanismissa vai moottorissa vai missä, kun pyyhkijät ei pysähdy ala-asentoon, vaan ne käy siellä ja tulee vähän takaisin ylös? Siten, että pysähtyneenä sulat on suunnilleen vaakasuorassa, mutta kun ne käy alhaalla niin niiden pää käy ihan pellin puolella. Vastaavasti sitten ylhäällä ei nouse pystysuoraan asti, vaan jää vajaaksi.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Oisko tuo pyyhin vika jonkinlainen hiipivä tyyppivika kulumasta, paskasta, tjms. johtuva. Itse olen kiinnittänyt mailla huomiota, että synkro on alkanut tekemään juurikin kuvailemaasi pikku nostoa ala-asennosta.
postitölkki-diisselitölkki-nelivetotölkki-lavatölkki
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Booritkin on kyllä kuluneet kiinnityksistä, että varmaan se vivusto pitää joka tapauksessa vaihtaa, kertaalleen repsahti pelkääjän pyyhkijä valoihin asti, mutta sitten se jotenkin keräsi sen takaisin entiselle paikalleen, en edes käsitä miten.ketsa kirjoitti:Oisko tuo pyyhin vika jonkinlainen hiipivä tyyppivika kulumasta, paskasta, tjms. johtuva. Itse olen kiinnittänyt mailla huomiota, että synkro on alkanut tekemään juurikin kuvailemaasi pikku nostoa ala-asennosta.
Onko näissä vehkeissä jotain relettä pyyhkijöille? Viallinen rele voisi varmaan myös olla syypää tuollaisiin "ohjelmallisiin" häiriöihin, eräässä toisen merkkisessä autossa ainakin tuli havaittua, että ilman relettä pyyhkijät ei osaa käynnistyä pissapojan mukana, ja ne ei tee mitään ohjelmaa vaan pysähtyy juuri siihen kun viiksestä pysäytetään eikä tee kierrosta loppuun.
Olikos se niin, että hanskalokeron kautta pääsee onkimaan vivuston ulos ilman kojelaudan irrotusta?
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Moottori irtoaa hanskalokeron kautta, mutta vivustoa en ainakaan itse saanut vaihdettua ilman että kojelautaa hieman raotti. Tuiressa teki hieman patinoitunut pyyhkijänmoottori vähän samaa oiretta, mutta säännöllinen käyttö yleensä saanut toimimaan ilman nykimistä ylös. Sinulla kuulostaa kyllä olevan vivustossakin väljää.
Why do it right when you can do it yourself?
I on oltava!
I on oltava!
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Tämähän on muuten tullut vaihdettua, kauhean ikävä homma ja työasento vaikka tilaa onkin aika hyvin. Ei se vanha ollut jumissa, vaan vain väljä, nyt menee kiinnikin.DJSigma kirjoitti:Ja voi keskittyä seuraaviin häiriötekijöihin, joita olisi ainakin jumittunut lämppärin hana joka pitää ajo-olosuhteet jopa Suomen kesässä vähän liian lämpiminä
Polttoaineen vuoto-ongelma taisi ratketa, edellinen korjaus ei lopettanut vuotoa kokonaan, vaan nelossuuttimen ympäristä oli edelleen aivan märkä. Hain lähikaupasta metrin letkua lisää ja vaihdoin vielä neloselta pumpulle palaavan letkun, ja nythän se taisi tepsiä. Ehdin jo vähän pelätä, että olisi suutinputkessa joku reikä.
Kässärin tuli myös kiristettyä, vissiin ne takajarrut kannattaa säätääkin kiinnityksen jälkeen, niin riittää liikeradat paremmin sekä kässärissä että jarrupolkimessa...
Täytynee harjoitella Punukan kanssa, siitä voin lainata osia niin sitten näkee miten homma onnistuu, niin menee ehkä nopeammin sitten varsinaisessa kohteessa.TT| kirjoitti:Moottori irtoaa hanskalokeron kautta, mutta vivustoa en ainakaan itse saanut vaihdettua ilman että kojelautaa hieman raotti. Tuiressa teki hieman patinoitunut pyyhkijänmoottori vähän samaa oiretta, mutta säännöllinen käyttö yleensä saanut toimimaan ilman nykimistä ylös. Sinulla kuulostaa kyllä olevan vivustossakin väljää.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Talvi ajettu. Toki etätöihin siirtyminen vähensi kilometrejä huomattavasti, mutta silti ilman isompia ongelmia. Kolmosen suuttimen paluuputki vuoti puoli talvea vuorostaan, silloin harvoin kun ajoi auton lämpimäksi asti, puski savua tuuletusräppänöistä, niin että näytti että koko roska on tulessa. Onneksi tuo diiseli ei niin pala, siellä vaan kiehui kaikki tiivistynyt kosteus, diesel ja paska koneen päällä. Ja yksi kaunis päivä sain jopa vaihdettua sen letkunkin, eikä enää vuoda. Vielä.
ECUsta kuoli jotain loppusyksystä, katkesi virta kesken ajon eikä suostunut toimimaan koko laite, relettä vaihdettu erilaisiin ja kokeiltu kaikkia liitosvaihtoehtoja, yhdellä saa poltettua yhden sulakkeen kun laittaa virrat päälle, muilla ei tapahdu mitään. Sitten korvattiin koko rele hyppyjohdolla parin liittimen väliin, alkoi taas auto pelaamaan ja nyt ajeltu sitten niin. En tiedä mitä on rikki, mihin se vaikuttaa, paitsi OBD-palikka ei enää toimi, tai ainakaan Torque ei löydä moottorinohjausta.
Joku osaava mode-hessu voisi muuten vaihtaa ketjun nimeen autolle nimen "Hopukka", kun lapset sen niin risti värin mukaan ja perinteitä kunnioittaen, tai sitten voisi ehkä tehdä uuden ketjunkin johon siirtää omistajanvaihdoksesta eteenpäin juttua, enpä muuten tiedä kumpi parempi.
ECUsta kuoli jotain loppusyksystä, katkesi virta kesken ajon eikä suostunut toimimaan koko laite, relettä vaihdettu erilaisiin ja kokeiltu kaikkia liitosvaihtoehtoja, yhdellä saa poltettua yhden sulakkeen kun laittaa virrat päälle, muilla ei tapahdu mitään. Sitten korvattiin koko rele hyppyjohdolla parin liittimen väliin, alkoi taas auto pelaamaan ja nyt ajeltu sitten niin. En tiedä mitä on rikki, mihin se vaikuttaa, paitsi OBD-palikka ei enää toimi, tai ainakaan Torque ei löydä moottorinohjausta.
Joku osaava mode-hessu voisi muuten vaihtaa ketjun nimeen autolle nimen "Hopukka", kun lapset sen niin risti värin mukaan ja perinteitä kunnioittaen, tai sitten voisi ehkä tehdä uuden ketjunkin johon siirtää omistajanvaihdoksesta eteenpäin juttua, enpä muuten tiedä kumpi parempi.
-
Hanttapuli
- AHUttaja
- Viestit: 2613
- Liittynyt: 25.04.2013 20:51
- Paikkakunta: Oulu
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Jos en ihan väärin muista, niin ensimmäisen viestin otsikkoa muuttamalla koko sarja muuttuu. Taisin joskus tällaisen operaation onnistuneesti tehdä.
T5 vm. 2009. 1.9 TDI. Pitkä paku.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Joo, mutta se on vvillen tekemä viesti, niin mä en voi sitä muuttaa. Oon mäkin muistaakseni Punukan ketjuun sen tehnyt, viestien otsikoissa näkyy sitten aina sen hetkinen pääotsikko, ne ei kaikki muutu.
-
Hanttapuli
- AHUttaja
- Viestit: 2613
- Liittynyt: 25.04.2013 20:51
- Paikkakunta: Oulu
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Niin joo tää on tämmönen iloinen tsekoitus. Enpä taida uskaltaa koskea sitten.
T5 vm. 2009. 1.9 TDI. Pitkä paku.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
T3 vm. 1986. mTDI. Armylanssi.
FVWA:n jäsen.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Nyt on taas talven jäljiltä alkanut kuuntelemaan, että vittu kun kilisee ja kolisee ja lonksahtelee etupäässä jotain. Syksyllä jo vähän kuulostelin, ja nyt taas. Talvi ajeltiin nelivedolla, en tiiä vaikuttiko oikeasti, mutta ihan kuin ei silloin niin lonksuisi, tosin voisihan sen nytkin testata, en vaan ole muistanut. Kaikenlaisissa suunnanmuutoksissa etupäässä jotain kolahtelee. Hidastustöyssyissä, jos putoaa kivetykseltä, liikkeelle lähdössä suunnan muutoksen jälkeen, varsinkin kääntäessä, ja sitten jarruttaessa. Jotain väljää on jossain, kaikkia valistuneita arvauksia saa esittää, että mitä lähtee tutkimaan.
Re: 1989 GL Multivan Syncro 1.9 TDI "Raato"
Etutukivarren sisempi pusla antanut periksi ja tukivarsi osuu apurunkoon?
Ylemmän tukivarren camber säädön pitkä pultti löysällä.
Myös pitkittäisten tukivarsien helat kumin sisältä voi olla entiset.
Ylemmän tukivarren camber säädön pitkä pultti löysällä.
Myös pitkittäisten tukivarsien helat kumin sisältä voi olla entiset.
< 15kWh/100km