Telakan-valtaus oli siis ensimmäinen sarjassa tähän päivään asti. Ehdin käydä osallistumassa solidaarisuuteen muutaman kuukauden Keski-Euroopassakin. 2009 tulin takaisin Suomeen ja pääsin Turussa kouluun. Edessä oli asunnon hankkiminen Turusta. Turku tarjoaa opiskelijoille ehkä maan parhaan opiskelija-asuntopalvelun, mutten silti löytänyt asuntoa. Siitä keksi pakettiauton.
2008 olin asunut niiden ihmisten kanssa keitä valtamedia nimittää 'romanikerjäläisiksi'; he ovat kirjava joukko Balkanilta, Romaniasta, Bulgariasta ja pitkin Etelä-Eurooppaa ilman pakolaisstatusta kiertämään lähteneitä "mustalaisia". Mustalainen on tässä ihan oikea termi, jonka he itsekin allekirjoittavat. Sen piirteisiin kuuluvat yhteinen kieli, joka on ollut alunperin juutalaisten jiddishiä, patriarkaalinen perhe, jolla siis on miespuolinen klaanivanhin, ja monia muita juttuja, jotka yhdistävät näitä ihmisiä vaikka he olisivatkin syntyisin hyvin laajalta alueelta.
Nämä ihmiset olivat menettäneet elämänsä siellä mistä olivat lähteneet, pakanneet autonsa ja lähteneet kotoaan. Päätin tehdä saman. Patja pakun perään ja Turun kadulle asumaan. Asunnottomana opiskelijana eläminen ei ole edes harvinaista.
Paku löytyi Ivalosta. Yritin netistä tarkoituksella hakea autoa Lapista ettei se olisi ruosteessa. Auton möi mulle paikallinen pollari, joka oli ostanut sen itselleen metsästystä varten. 1300€, toinen sivuovi rikki, viitosessa sivuääni, takapuskuri rikki ja auto haisi ties kuinka monen riistalinnun kalmolta. Ajoin sen Hollolaan mutsin pihaan ja aloin tehdä pientä remonttia. Ensimmäisenä korjasin liukuoven saranat ja takapuskurin, sitten ajoin Turkuun.
Matkalla Turkuun pysähdyin sattumalta Forssan moottoriseuran pihaan. Siellä oli know howta ja innostusta katsella vähän auton sähköjä ja alustaa. Auton hinta alkoi olla jossain puolen toista tuhannen vaiheilla, kun se oli käynyt nyrkkipajalla ja korjattu purkamo-osilla.
Turussa pysäköin sen satunnaisesti mihin sattui ja ajelin koulujuttuja ekan lukukauden hyvällä menestyksellä. Tosin asunnottomana GL:n lasien läpi näki toisenlaisen Turun. Toisen lukukauden marraskuussa sain vihdoin opiskelija-asunnon ja laitoin auton uudenvuoden jälkeen seisontaan. Sitten se seisoikin kaksi vuotta ja ruostui.
Seisotuksen jälkeen se ei enää lähtenyt käyntiin. Akut olivat tyhjentyneet ja kytkimen työsylinteri oli lahonut. Akkujen lataamisella ja kahdella litralla jarrunestettä sain sen ajettua katsastukseen, sieltä ajokiellossa viereiseen korjaamoon (katsastukseen mennessä ei työsylinteri vielä vaivannut), ja vihdoin 500€ huollosta ja 100€ ja risat katsastuskierteestä köyhempänä taas mutsin pihaan Hollolaan isompaa huoltoa odottamaan.
Nyt se on seissyt vuoden mutsin pihassa ja olen sitä korjannut. Työsylinteri on vaihdettu, samoin öljyt, auto on puhdistettu kemikaalein ja höyrypesurilla sisältä ja pinnasta, ja nyt hitsaan ja massaan ovien alareunoja ja helmoja. Takaluukun alareuna on tätä kirjoitettaessa valmis ja toinen liukuovi puhdistettu. Toinen liukuovi siis vielä ja helmat. Sitten sen sisustuksen voisi kasata takaisin ja sen voisi ajaa taas Turkuun.
Turusta sen ehkä sitten tavoittaa joku anarkisti ratissa, kuskaamassa aggregaattia tai muuta rojua ehkä UG-bileisiin tai häätöuhan alta paikasta toiseen.
